Tee työsi loppuun asti

Havahduin yhtenä iltana puutarhassa touhutessani poikani puheluun. Hän oli saanut isältään ilmeisen selväsanaista palautetta. Syy palautteeseen oli sekin selvä. Kesällä lasten urakkana ollut lammasaitojen kerääminen oli jäänyt loppusiivousta vaille, ja pahaa aavistamaton siippani oli ajanut murskaimen nurmen sekaan avoimeksi jätettyyn verkkoon.

No, asia lopulta kääntyi parhain päin ja pojat viettivät laatuaikaa purkamalla rautalankaa murskasta ja vaihtamalla laakereita palaneen hihnan tuoksun leijaillessa syysyössä. Sinä iltana meillä puhuttiin moneen otteeseen siitä, miksi töitä ei pidä jättää puolitiehen.

Maatilalla työn puoleen väliin jättäminen voi olla paitsi koneiden, myös ihmisten turvallisuutta uhkaava teko. Joku toinen voi olettaa, että homma on hoidettu ja altistuu vaaralle. Tai joku kompastuu työpisteelle jätettyyn työkalupakkiin lyöden päänsä siihen roskia täynnä olevaan kottikärryyn, joka piti aamulla tyhjentää.

Jokainen maatilaympäristössä työskennellyt kuitenkin tietää, että joskus esiin nousee jotain tärkeämpää ja kiireellistä. Silloin luottaisin suoraan puheeseen: kerro ja varoita mitä jäikään tekemättä. Meilläkin olisi yksi laakeriremppa vähemmän mittarissa, jos viesti rantalohkolle unohtuneista verkonpätkistä olisi kulkeutunut riittävän selkeänä isännälle asti.

Nykymaailman tietotyöläisenä olen tehnyt havainnon, että kesken jääminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaikka tietotyön kohdalla ei välttämättä ole kyse hengenvaaran aiheuttamisesta, voivat seuraukset olla silti vaikuttavia.

Hankkeet ovat tästä erinomainen esimerkki. Niitä rahoitetaan muun muassa valtion ja säätiöiden varoin, niiden avulla ratkotaan tärkeitä ongelmia ja luodaan toimintamalleja. Yksi kahden tai kolmen vuoden hanke tekee ensin selvityksen ja lopputuloksena pystytään lausumaan mitä pitäisi tehdä, tai parhaassa tapauksessa aloittamaan jokin pilotti. Sitten rahoitus loppuu, ja toiminta sammuu pois.

Jos olisin varoissani ja voisin jaella rahaa, jakaisin sitä nimenomaan hyvien hankkeiden aikaansaannosten jatkamiseen. Hakuperusteina olisi, ettei hankkeessa missään nimessä ole mitään uutuusarvoa ja se keskittyy käytännön ratkaisun oikeaan tekemiseen. Hankkeet, joiden avulla ruuantuotannonkin kehittäminen pääasiassa toimii, ovat helposti keskenjääviä töitä.

Kiire on omiaan tuhoamaan tunnollisenkin työntekijän porhaltamisen maaliin asti. Kalenterit täyttyvät kokouksista, jotka usein päättyvät sanoihin: ”Hei me ollaan jo yliajalla. Ihan ei päästy loppuun asti, mutta jatketaan ensi kerralla.” Hikipäinen työntekijä hyppää valmiiksi myöhässä seuraavaan kokoukseen, joka alkaa sanoilla: ” Kukaan ei tainnut tehdä muistiinpanoja viimeksi, mihinkäs me jäätiin?”

Tiukkaan aikataulutettu ohjelma pakottaa meidät jättämään ajatustyön ja yhteistyön kesken. Harvoin kokouksissa asiat saadaan puhuttua loppuun asti, tai saat kirjoittaa tekstin rauhassa ihan siihen viimeiseen pisteeseen saakka.

Jokainen voi vaikuttaa tähän ongelmaan itse, ainakin vähän. Tee työsi loppuun asti aina kun voit. Se tuo onnea ja turvallisuutta. Nauti siitä, kun saat jotain loppuun, keitä kahvit ja palkitse itsesi sisäisellä hymyllä.

Tehtävänsä loppuun saattaneille työkavereille voi hymyillä ihan avoimestikin ja ehkä pysähtyä ihailemaan sitä tekemäänne mahtavaa hankehakemusta, jonka avulla voidaan taas luoda jotain uutta!

Kirjoittaja on vihtiläinen maatalousyrittäjä, joka toimii myös BSAG:n uudistavan maatalouden tiimissä Agronomina.