Eliisa6

Hevonhierakka

Pienenä tyttönä kävelin vanhoilla laidunmailla, vedin kauniiden, ruosteenruskeiden hierakoiden siemeniä kävellessäni nyrkkiini ja päästelin niitä kulkiessani maahan. Vuonna 2022 nelikymppisenä maanviljelijänä moinen käytös on yksi pahimmista painajaisistani.

Hevonhierakka on yleistynyt pelloilla pelottavasti. Sitä näkee niin luomutiloilla kuin tavanomaisillakin lohkoilla. Se ilmestyi pihanurmelle, kun leikkuu helteen takia piti reilumman tauon. Se tunki juurensa jopa huolella perustettuun kukkapenkkiini! Hevonhierakka on kohta kuin lupiini, mihin ikinä pääsi käännät, siellä se kukoistaa korkeana tuulessa keinuen.

Mistä tämä johtuu? Miksi vanhojen laidunmaiden rikkaruoho on päässyt käsistä? Mikä on muuttunut?

Mielestäni pelloilla riehuu hevonhierakan (Rumex longifolius) lisäksi myös risteymiä muiden hierakoiden, kuten poimuhierakan kanssa. Hierakat kun ovat taitavia paitsi leviämään pikkuruisista juurenkappaleista, tuottamaan tuhansia itämiskelpoisia siemeniä, myös risteytymään keskenään. Olen ahkerasti kitkiessäni löytänyt ulkoasultaan huomattavasti toisistaan eroavia yksilöitä.

Hevonhierakan kitkeminenkin on vähän kyseenalaista. Se on hurjan työlästä ja usein ainakin näillä Uudenmaan savilla maa on niin kovaa, että juuri jää paikalleen. Huolellinen kitkijä saa pois pellolta ne miljardit siemenet, joita laaja kasvusto voisi sinne levittää.

Samalla sitä tulee kuitenkin stimuloitua kasvin uudelleenkasvua, vartensa menettänyt hierakka säilyttää kasvupisteensä ja innostuu leikkaamisesta. Hierakan siementen hautaaminen muokkaamalla on hankalaa muuten kuin kyntämällä, sillä ne itävät innolla jopa 12 sentin syvyydestä.

Oman tilamme näkökulmasta epäilen syyllisiksi hierakan ilmestymiseen kuin tyhjästä noin kolme vuotta sitten kolmea yhtä aikaa tilallamme lisääntynyttä asiaa.

Ensimmäinen niistä on monilajinen nurmensiemen. Pelkään, että nurmensiementen mukana on kulkeutunut meille hierakoiden siemeniä. Nykyisissä, monilajisissa seoksissa on siemeniä useasta maasta ja lähteestä. Toisaalta pohdin, voiko tämä olla edes mahdollista nykyisen huolellisen ja ammattitaitoisen siementuotannon aikana. Mutta totta on sekin, että hierakkaongelmaa ei puna-apila-, timotei-, nurminataseoksien käyttöaikaan ilmennyt.

Toinen asia on muokkauksen keventäminen. Muokatessa kevennetyin menetelmin pistämme hierakoiden juuret silpuksi ja jokaisesta palasesta, johon jää elävä silmu, kasvaa uusi kasvi. Kyntäessä syksyllä isompiin kappaleisiin jääneet juuret paljastuvat pakkasen puraisuun.

Kolmas tekijä on varmasti sää. Vahvajuurinen hierakka ei kärsi alkukesän pysyväksi ilmiöksi muodostuneesta oraita nikertävästä kuivasta jaksosta, vaan saattaa jopa hyötyä siitä.

Säälle emme voi mitään, mutta viljelytekniikalle voimme. Monilajiset nurmet sekä muokkauksen keventäminen sen sijaan ovat uudistavan viljelyn ja hiilensidontaan tähtäävän viljelyn menetelmiä. Ne eivät kuitenkaan ole aina helppoja keinoja käyttää, sillä menetelmiä harjoitellessa voi vastaan tulla yllätyksiä. Sen takia on tärkeä muistaa, että joskus on poikkeustoimenpiteenä paikallaan kyntää tai kylvää vankka, tiukka ja nopeakasvuinen heinäseos muutamalla luotettavalla kasvilla.

Ympäristöystävällinen ja tuottava viljely on tilannetajuista ja tarkkaa päätöksentekoa, jossa kokonaisuus ratkaisee! Hiiteen mokomat hierakat.

Kirjoittaja on vihtiläinen maatalousyrittäjä, joka toimii myös BSAG:n uudistavan maatalouden tiimissä Agronomina.

Teksti: Eliisa Malin

Vastaa

JOKO LUIT NÄMÄ?

Lisää artikkeleita