1kaisapeura

Terveisiä EU:n itäisimmältä robottilypsytilalta

Ajatella, että tämä teksti syntyy linnuntietä katsottaen noin 40 kilometrin päässä itäisen naapurimaamme rajalta ja sitä kirjoitetaan päivänä, joka tullaan muistamaan historiassa. Nimittäin tänä aamuna, muutamaa tuntia aiemmin Suomen ja Ruotsin suurlähettiläät ovat luovuttaneet Nato-hakemukset Brysselissä.

Helsingin Sanomien mukaan naapurimaamme johtaja on ystävällisesti ilmoittanut, että tarvittaessa he reagoivat ”asianmukaisesti” tällaiseen toimintaan. Tiedä sitten millaista reaktiota se ikinä tarkoittaakaan. Sitä voimme vain odottaa ja toivoa, että Suomi välttyy Ukrainan kohtalolta.

Tässä maailman tilanteessa saamme jatkuvasti kysymyksiä siitä, millaista on elää näin lähellä ”uhkaavaa” itärajaa. Elämmehän EU:n manneralueen itäisimmässä kunnassa ja tilamme on EU:n itäisin robottilypsytila.

Totuus kuitenkin on, ettei tilakeskuksen sijainnilla itärajan tuntumassa ole ollut minkäänlaista vaikutusta elämäämme tai maidontuotantoon ylipäätänsä. Suurimmat huolenaiheemme ja ongelmamme ovat samat hinnannousut, tuotantopanosten saatavuusongelmat ja markkinoiden heikkoudet kuin muillakin maatalousyrittäjillä Suomessa ja maailmalla.

Koska sijainnilla Venäjän rajan tuntumassa ei ole toistaiseksi ollut vaikutusta tuotantoon, sitä ei edes tule ajateltua sen kummemmin. Tässä toivoo vain, että niin poliittinen kuin sotilaallinen rauha Suomen ja Venäjän välillä säilytetään ja saamme rauhassa keskittyä ydinosaamiseemme eli maidontuotantoon.

Toisaalta sitä välillä miettii: mitä jos käy niin, että naapurimaamme kokee tarpeelliseksi reagoida tilanteeseen sotilaallisesti? Onko sillä vaikutuksia tuotannon harjoittamiseen esimerkiksi tuotantopanosten saatavuuden tai maidonkeruun kannalta näin lähellä rajaa? Tällaisia ajatuksia voi pohtia, kunhan muistaa, että pelkoa ei kannata lietsoa tyhjästä.

Suomella on Venäjän kanssa yhteistä rajaa 1 343,6 kilometriä. Kun tätä rajaa katsoo kartalta ymmärtää, että meidän tilamme sijainti ei ole Venäjän sotilaallisten toimien kannalta optimaalisin. Maallikkona uskaltaisin väittää, että tilakeskuksilla, jotka sijaitsevat Etelä-Karjalan tai Kainuun maakunnissa on suurempi tai ainakin ensisijaisempi uhka tuotannon jatkuvuuden näkökulmasta kuin meillä täällä Ilomantsissa tai ylipäätään Pohjois-Karjalassa.

Venäjän toimien vaikutus näkyy kyllä jokaisessa päivässä, mutta se koskettaa samalla tavalla koko Suomen ja osittain jopa maailman ruoantuotantoa eikä ole mitenkään sidonnainen sijaintiimme.  Maatalouden taloudellinen tilanne on jo pitkään ollut ahdingossa ja tilanne Ukrainassa kiihdyttää kriisiä entisestään.

Ruoantuotannon omavaraisuutta pitäisi vahvistaa, sillä kukaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuka tai ketkä huolehtivat, että Suomessa ollaan omavaraisia, jos kriisi kärjistyy viimeiseen pisteeseen asti?

Kuluttajien valitus ruoan hinnasta on tuttu virsi, jota ei vaienna vääjäämättä tapahtuva hintojen nousu myös kauppojen hyllyllä. Tilanne on karkaamassa käsistä ja paniikki niin tuottajan kuin kuluttajan takaraivossa kasvaa. Kukaan ei kuitenkaan samaan aikaan halua kohdata totuutta ja myöntää kriisin olevan todellinen ennen kuin se todella osuu omalle kohdalle.

Maatalousyrittäjät ovat päivä päivältä ahtaammalla ja epävarmuus tuo paineita yrittämiseen. Päivittäin on mietittävä strategiaa, kuinka tästä hullunmyllystä selvitään.

Samaan aikaan on tehtävä päivittäiset työt ja pidettävä arki rullaamassa. Nyt ei ole varaa päästää lankoja käsistään. On vain tuotettava ruokaa ja huolehdittava omavaraisuudesta. Tehtävä ne näkymättömät työt, jotka pitävät suomalaiset ruoassa, mutta joista saa harvoin kiitosta.

Kaikki kunnioitus ukrainalaisille maatalousyrittäjille, jotka ovat sodan jaloissa jatkaneet omaa työtään. En usko, että tällä hetkellä yksikään maatalousyrittäjä niin Ukrainassa kuin Suomessakaan tuulettaa ajatuksella ”kylläpä meillä menee hyvin ja kuinka valoisalta tulevaisuus näyttää”. 

Kaiken tämän kriisin keskellä voin vain lopuksi lainata suomalaista tunnettua sananlaskua ”Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”. Pahaa on tässä nyt jo nähty jonkun verran. Nyt vain odotetaan, että vielä nähdään jotakin hyvää.

Teksti: Kaisa Peura

Vastaa

JOKO LUIT NÄMÄ?

Lisää artikkeleita