Numerokoodattuja koeruutuja, tarkkaa punnitusta – Miten kehitteillä olevia lajikkeita testataan?
Koeruutuviljely on tarkkaa puuhaa. Mitä kaikkea kenttäkoetoimintaan kuuluu ja minkälaista on koetoiminta harjoittelijan silmin?
Kasvinjalostajat haluavat tehdä viljelykokeita erilaisissa olosuhteissa ja sijoittavat niitä eri puolille Suomea. Koeruutulohkon on oltava tasalaatuinen kasvuoloiltaan, kuten maalajilta ja kosteusoloilta ja maan kasvukunnon oltava hyvä.
Koetoiminta on osittain salaista, sillä jalostaja saa sillä käyttöönsä tietoa, jota ei ole tarkoitettu vielä muille jaettavaksi. Näin ollen koeruutujen tarkkaa sijaintia ei kerrota.
Tosin päällepäin lajikkeet on merkattu vain numerosarjoilla, joten paikan päälle löytänyt teollisuusvakoojakaan ei saa koeruuduilta paljoa irti. Edes viljelykokeen suorittajat eivät tiedä, mitä lajikkeita ruuduilla kasvaa.
Plantanovan Juha Uusitalo kertoo, että lajikkeita testataan omissa kenttäkokeissa yleensä 3-4 vuotta, ennen kuin ne lähetetään virallisiin lajikekokeisiin. Virallisissa lajikekokeissa tavoitellaan maksimisatoa ja muita hyviä ominaisuuksia, kun omissa kokeissa sadon lisäksi on tarkoitus tarkkailla esimerkiksi korrenlujuutta ja muita kestävyysominaisuuksia.
Ilokseen Uusitalo toteaa, että Etelä-Pohjanmaalta on hyvä esimerkki alueellisen testauksen avulla löytyneestä lajikkeesta: erittäin lujakortinen Vahva-kaura. Alueelliset erot otetaan huomioon myös tulevaisuuden lajikkeissa.
Toiveena omalle alueelle sopivia lajikkeita
Peltonsa Plantanovan koetoimintaan vuokrannut Mikko Mäki-Latvala kertoo, että hänen roolinsa viljelykokeessa on ollut hoitaa koealan rajaus, maanmuokkaustyöt, lannoitus ja rikkakasvien torjunta.
Viljelijälle maksetaan lähinnä kulukorvaus menetetystä työajasta, mutta Mäki-Latvala sanoo oman intressinsä olevan lähinnä saada oman alueen uutta jalostustietoa. Hän on tosin ensimmäistä vuotta mukana, eikä tiedä vielä itsekään, millaisia tuloksia työn tilaaja kertoo puintien jälkeen.
Samalla saatiin sovittua muutamalle ruudulle myös viljelijän itsensä toivomia kokeita peittausaineesta.
”Luulisin, että tuolla on uusia lajikelinjoja, joista osa päätyy tulevaisuudessa lajikeluetteloon ja osa ei. Sitten siellä on varmaan verrokkina vanhoja lajikkeita ja ehkä muidenkin jalostajien lajikkeita. Ei voi tietää.”
Lannoitustaso määriteltiin viljelijän ja jalostajan yhteistyössä. Tavoitteena oli, että kesän lopussa noin puolet olisi pystyssä, jolloin korren lujuus tulisi esiin. Droonilla tehtyjen lentojen perusteella tavoitteessa on siltä osin onnistuttu.
Koeruutuja ympäröivän ohran kasvukautta viljelijä summaa sanoilla tosi hyvä.
”10 päivän helleputki hieman leikkasi satoa, mutta kosteutta riitti satoisuusikkunan aikana niin paljon kuin kasvi tarvitsi, mikä on harvinaista. Tästä puitiin tosi hyvä ohrasato.”
Korrensääteen oikealla käytöllä erottuivat Mäki-Latvalan mukaan tänä vuonna huippuviljelijät. Hän itse ajoi omille viljoilleen kolmeen kertaan korrensääteen.
”Kokonaistehoainemäärää saadaan pienemmäksi, aineelle saa paremman vasteen ja kasvista tulee vahvistettua oikeat osat.”
”Ei me tiedetä, me vaan puidaan”
Kenttämestari ja maatilaharjoittelun valvoja Jussi-Matti Kallio kertoo, että Seinäjoen ammattikorkeakoulun rooli koetoiminnassa on ollut varsinaisten viljelytoimien suorittaminen tilaajan ohjeiden mukaan. Plantanovan kokeen lisäksi heillä on myös Luken koetoimintaa hoidettavana.
”Työt alkoivat kylvöstä. Työn tilaaja lähetti siemenpussit ja ne kylvettiin ruutukartan mukaan. Nyt vuorossa on puinti ja kuivaus tasokuivurilla. Sen jälkeen sato lähetetään tilaajalle”, Kallio selventää.
Kun ruutu on ajettu päästä päähän, sato kerätään kangassäkkiin, joka sidotaan kiinni ja säkkiin kiinnitetään ruutunumero. Tämän jälkeen ne kuljetetaan Ilmajoen opetusmaatilalle kuivattavaksi ja punnittavaksi.
Koeruutupuimuri on hankittu Luken entisestä Ylistaron toimipisteestä. Kartta ja koeruudut on tehty tälle puimurille sopivaksi. Sekä kylvökone että puimuri ovat 1,5 metriä leveitä ja ruutujen pituus tässä Plantanovan kokeessa on ollut 5 metriä.
Ruutujen välissä on käytäviä: joka toinen käytävä on kaksi metriä ja joka toinen viisi metriä. Helpottaa siemensäkkien kuljetusta, kun väleistä mahtuu traktorilla.
Sato puidaan tuleentumishavaintojen perusteella. Viime viikolla päästiin aloittamaan ohran puinneilla, mutta kaura on vielä korresta vihreää myöhäisen kylvön takia. Tuleva sää sanelee, saadaanko siitä satotuloksia.
Monipuolinen erikoistumisharjoittelu
Työn toteuttaminen on SeAMK:lle mieluisaa, sillä opiskelijat voivat suorittaa erikoistumisharjoittelun tämän kaltaisissa kokeissa ja hankkeissa. Opiskelijat saavat kokemusta tulevaisuuden mahdollisiin työtehtäviin kenttäkoetoiminnassa.
Harjoittelijat kertovat töiden olleen monipuolisia. Käynnissä olevat hankkeet keskittyvät paljon ilmastoon ja hiiliviljelyyn.
”Tässä on oppinut käyttämään monenlaisia laitteita. Olen muun muassa lentänyt droonilla, käyttänyt maahengitysmittaria ja tehnyt laidun- ja säilörehututkimuksia. Olemme tehneet yhteistyötä ProAgrian ja Luken kanssa eri mittauksissa”, yksi harjoittelijoista sanoo.
Toinen harjoittelija lisää, että kesän aikana kasvien tuntemus on syventynyt:
”Tunnistaa eri lajeja, niiden kasvuasteita ja tuleentumisasteita tarkemmin. Koulussa kun käydään asiat pintapuolisesti paperilla, ne eivät jää niin päähän.”
Harjoittelijoiden mielestä ilmastoasioita ja hiiliviljelyä käsittelevät hankkeet eivät ole muulta maanviljelyn ammatilliselta kehitykseltä pois, päinvastoin.
Ympäristöasioissa keskitytään muun muassa vuoroviljelyyn, viherlannoitukseen, juurimassan lisäämiseen ja typensitoja- ja kerääjäkasveihin. Nämä kaikki ovat vanhoja konsteja, mutta eri asioista johtuen jääneet taka-alalle.
”Ei ne hiilensidonnan toimenpiteet ole monimutkaisia. Ei olla ainakaan huomattu, että niistä olisi mitään haittaa viljelijälle. Ei siinä meidän mielestä tarvita vastakkainasettelua”, harjoittelijat summaavat.
