Iso-Tuiskun tila kerää opiskelijoilta kiitosta vuodesta toiseen – yrittäjät pohtivat nyt itse, mistä harjoittelijoiden tyytyväisyys kumpuaa

Pilvinen pakkaspäivä alkaa hämärtyä ja työpäivä Kristiina ja Vesa Iso-Tuiskun broilerimunittamolla alkaa kääntyä voiton puolelle.

Salmonellanäytteet on kerätty, tällä kertaa eläinlääkärin valvomana. Yrittäjät keräävät näytteet munittamosta viikon välein, mutta kahdesti vuodessa eläinlääkäri tulee tekemään virallisen tarkastuksen.

Nyt, kun näytteet on toimitettu laboratorioon tarkastukseen, on aika istahtaa alas pohtimaan, miksi Iso-Tuiskun tilasta tykätään niin paljon.

Tieto siitä, että Seinäjoen ammattikorkeakoulu on valinnut Iso-Tuiskun tilan vuoden harjoittelutilaksi, tuli Kristiinalle yllätyksenä.

”Sanoivat, että ollaan saatu harjoittelijoilta vain hyvää palautetta. Tuntuuhan se hyvältä, vaikka siinä hetkessä vähän epätodelliselta ja huvittavalta”, Kristiina Iso-Tuisku naurahtaa.

Myös Vesa ottaa tittelin iloisin mielin vastaan, vaikka aluksi hänkin pohti, mikä mahtaa olla valinnan peruste.

Työntekijään täytyy uskaltaa luottaa

Iso-Tuiskut ovat palkanneet lähes vuosittain joko kesätyöntekijän tai työharjoittelijan. Vakituista työntekijää tilalla ei ole aiemmin ollut, mutta nyt tilanne on muuttunut, kun munittamon viereen rakentuu uusi munapakkaamo.

Vaikka kesäksi väki on monesti vaihtunut, yrittäjät eivät ole kokeneet perehdyttämistä työlääksi. Munittamon työt oppii alle viikossa, peltotyöt parhaiten kokeilemalla ja tekemällä.

”Ei olla koskaan kovin perusteellisesti perehdytetty työntekijää esimerkiksi kyntämiseen. Meillä on ollut parikin kertaa harjoittelijoita, jotka eivät ole sitä tehneet koskaan aiemmin. Tykkäsivät kovasti, kun pääsivät meillä kyntämään. Ihan hyvin se heiltä sujui”, Vesa Iso-Tuisku toteaa.

Yrittäjäkaksikko korostaa, että harjoittelijalle on annettava mahdollisuus kokeilla uusia haasteita. Työntekijään pitää pystyä luottamaan niin, että ei tarvitse kytätä vieressä joka askelta.

”Koneet on koneita ja niitä tehdään joka päivä uusia. Jos joku sellaisen hajottaa, niin mitä sitten? Ei kukaan sitä tahallaan tee. Tärkeintä on aina, että harjoittelijoille ei käy kuinkaan”, Vesa kertoo.

Aamukahveet yhdessä työntekijän kanssa

Iso-Tuiskun tilalla työpäivä on pyritty aloittamaan aina aamukahvittelulla yhdessä työntekijän kanssa. Samoin lounas nautitaan usein yhdessä ja samassa yhteydessä suunnitellaan myös loppupäivän töitä.

Iso-Tuiskut arvostavat itse sellaista työntekijää, joka on valmis viestimään asioista kasvotusten tai puhelimitse. He sanovat, että sellainen henkilö on mukava ottaa töihin, joka itse soittaa ja kysyy työpaikkaa. Sähköpostitiedustelu ei kerää Iso-Tuiskuilta pisteitä.

”Se kertoo paljon ihmisestä, että on valmis soittamaan ja kysymään asiaa omalla äänellään. Sellaista tämä tilan arki muutenkin on. Asioista puhutaan kasvotusten ja puhelimessa. WhatsApp-johtaminen ei ole meidän juttu”, Vesa Iso-Tuisku sanoo.

Tällä keinolla Iso-Tuiskut ovat saaneet itselleen aina sellaisia työntekijöitä, joiden kanssa kemiat kohtaavat hyvin. Kristiina Iso-Tuisku näkee, että tekstiviesteillä tai post-it -lapuilla viestiminen ei ole kovin kunnioittavaa toista osapuolta kohtaan.

Hän sanoo, että kun kommunikointi tapahtuu niin, että näkee toisen kasvot tai vähintäänkiin kuulee toisen äänensävyn, asiat on helppo ymmärtää kerralla oikein. Sähköisessä viestinnässä on monesti väärinymmärtämisen vaara.

Koneet on koneita ja niitä tehdään joka päivä uusia. Jos joku sellaisen hajottaa, niin mitä sitten? Ei kukaan sitä tahallaan tee.

Kristiinan mieltä lämmittää etenkin työntekijöiden oma-aloitteinen toiminta.

”Sellaisesta tulee usein kiiteltyä työntekijää ja uskon, että se tuntuu työntekijästäkin hyvältä ja kannustavalta”, hän sanoo.

Palautteen antaminen on taitolaji. Iso-Tuiskut pitävät tärkeänä, että palaute liikkuu molempiin suuntiin.

”Sen olen oppinut, että palautetta pitää aina muistaa antaa – myös sitä hyvää palautetta. Usein me keskustellaan asioista hyvin nopeasti, kun asioita tulee mieleen. Näin asiat ei pääse unohtumaan ja ne voidaan heti puida läpi”, Vesa kertoo.

Vesa Iso-Tuisku kertoo, että vanhoihin kaavoihin ei sovi kangistua. Hän oli aikanaan palkkatöissä Atrian hautomolla reilun vuoden, jossa kehitysehdotuksia kerättiin palautelaatikkoon.

”Hyviä kehitysehdotuksia palkittiin säännöllisesti. Se kannusti työntekijöitä skarppaamaan ja ideoimaan uusia toimintatapoja”, hän muistelee.

Vesa kertoo, että työkokemus palkkatyöstä oman tilan ulkopuolelta on äärimmäisen antoisaa. Se tarjoaa sellaisia näkökulmia yrittämiseen, joita ei muuten saisi mistään.

”Jokaisen aloittavan maanviljelijän pitäisi ehdottomasti olla joskus töissä tilan ulkopuolella. Silloin pystyy suhtautumaan omiin työntekijöihinsä toisella tavalla. Siitä saa näkemyksiä myös omaan työhön ja johtamiseen.”

Iso-Tuiskut sanovat, että harjoittelijat ovat tuoneet valtavasti lisäarvoa tilan arkeen. Tekemättömiä töitä on paljon ja ilman harjoittelijaa niitä ei välttämättä tulisi tehtyä.

Jokaisen aloittavan maanviljelijän pitäisi ehdottomasti olla joskus töissä tilan ulkopuolella.

Harjoittelijat arvostavat monipuolisuutta

Seinäjoen ammattikorkeakoulun agrologiopiskelijat suorittavat noin viiden kuukauden pituisen maatilaharjoittelun ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.

Lehtori Jussi-Matti Kallio sanoo, että opiskelijoiden lähtökohdat maatilaharjoitteluun vaihtelevat paljon.

”Toiset hallitsevat koneiden käsittelyn ja peltotöiden tekemisen jo lähtökohtaisesti hyvin. Toisille maatilaharjoittelu on ensimmäinen kunnon mahdollisuus oppia käytännön asioita”, hän sanoo.

Kallion mukaan opiskelijat arvostavat työharjoittelussa etenkin kahta asiaa: monipuolista oppimista ja toimivaa viestintää.

Toimivalla viestinnällä Kallio tarkoittaa etenkin ohjeistusten selkeyttä.

”Jos työympäristö on harjoittelijalle vieras, korostuu selkeiden ja jopa rautalangasta väännettyjen ohjeiden merkitys”, Kallio sanoo.

Seinäjoen ammattikorkeakoulu tekee yhteistyötä noin kuudenkymmenen harjoittelutilan kanssa. Kallio sanoo, että harjoittelutiloilta vaaditaan tiettyjen kriteereiden täyttämistä.

”Maatilaharjoittelun on tarjottava opiskelijalle riittävän monipuolinen kokonaisuus. Harjoittelun täytyy sisältää sekä pelto- että kotieläintöitä. Harjoittelu ei ole vain työntekoa, vaan ensisijaisesti asioiden oppimista”, Kallio kertoo.

Hän sanoo, että Iso-Tuiskun tila on saanut vuodesta toiseen kiitosta etenkin siitä, että yrittäjät luottavat työntekijöihin ja tarjoavat viihtyvän ja monipuolisen työympäristön.

Iso-Tuiskun tilan valinta vuoden harjoittelutilaksi perustuu opiskelijoilta saatuun hyvään palautteeseen.

Millaista emobroilereiden kasvatus on?

Iso-Tuiskun tila on Atrian broilerimunittamo, joka tuottaa broilereiden munia hautomolle. Haudonta kestää kolmisen viikkoa, kunnes uudet untuvikot kuoriutuvat.

Iso-Tuiskun tilan emobroilerit munivat päivittäin pitkälti toistakymmentätuhatta munaa.

Linjasto kuljettaa munat pakkaamotilaan, jossa ne tarkastetaan ja lajitellaan käsin kuljetusvaunuihin. Liian pienet tai liian suuret munat eivät lähde hautomolle lainkaan.

Vuoteen mahtuu yksi 2-3 kuukautta kestävä eläimetön jakso, kun emobroilerit lähtevät teuraaksi noin 64 viikon ikäisenä. Muuten kasvattamoissa on lintuja koko ajan. Se edellyttää yrittäjiltä myös jatkuvaa päivystysvalmiutta. Uudet emobroilerit tulevat tilalle 18 viikon ikäisenä.

Vesa Iso-Tuisku sanoo, että eläinaines on parantunut viime vuosina huomattavasti. Nykyään yksi broileriemo munii elinaikanaan 150-160 munaa, ennen määrä oli 120-130.

Siipikarjanlihan kysyntä kasvaa jatkuvasti. Atria vastaa kysynnän kasvuun rakentamalla uuden siipikarjatehtaan Nurmoon 155 miljoonalla eurolla.

”Teurastamon kapasiteetti kasvaa ja kasvattamoita on tehty lisää. Niihin täytyy pystyä tarjoamaan tavaraa jatkossakin. Tällä hetkellä munittamot pyörivät täydellä kapasiteetilla. Meillekin on tähän tulossa laajennusta, kun siihen saadaan lupa”, Vesa Iso-Tuisku sanoo.