IMG_2734

Viimeisiä viedään – Ford Ranger -lava-autot uudistuvat

Fordilla on lava-autoissa pitkät ja kunniakkaat perinteet erityisesti Amerikassa. Ford Ranger syntyi kuitenkin alun perin Mazdan pohjalle ja ”oikeita Fordeja” alettiin valmistaa vuonna 2011. Nyt ensimmäisen Fordin oman Ranger-sukupolven tie on tullut päätökseen ja vuorossa on kakkossukupolvi.

Lava-auto tai pick-up on maailmalla yleisin maatilojen ajoneuvo. Merkkejä, malleja ja kokoluokkia on paljon, nelivetoisena ne kuljettavat ihmisiä ja tavaraa huonoissakin olosuhteissa.

Ford F150 lava-auto on Amerikassa niin suosittu, että uusi sellainen myydään laskennallisesti alle minuutin välein. Myyntimäärillä mitattuna kyseessä onkin Yhdysvaltojen suosituin automalli jo yli 40 vuoden ajan.

Kaikki lava-autot eivät USA:ssa päädy maatiloille tai urakoitsijoille, vaan sellainen voi palvella tavallisena perheautona, muuten tuollaisia myyntimääriä olisi mahdoton saavuttaa.

Suomessa ja Euroopassa lava-autot ovat hieman erilaisessa asemassa, ne myydään lähes puhtaasti työ- tai yrityskäyttöön. Lava-autot ovat myös selvästi jenkkimalleja pienempiä, Euroopan tiet ja parkkiruudut kun ovat amerikkalaisia vastineitaan kapeampia.

Euroopan lava-automarkkinoita dominoivat pitkään japanilaiset merkit Toyota, Nissan, Isuzu ja Mitsubishi. Vuodesta 1998 alkaen tarjolla on ollut myös Ford Ranger, joka kuitenkin alkuvaiheessa oli vain Fordin nimellä markkinoitu ja Thaimaassa valmistettu Mazda B2500. 

Vuonna 2011 esitelty Ford Ranger, koodinimeltään P375 tai PX, oli Ford Australian suunnittelema ”oikea Ford” ja sitä valmistettiin muun muassa Thaimaassa ja Etelä-Afrikassa. Tätä mallia tehtiin erilaisten päivitysten ja faceliftien saattelemana aina vuoden 2022 loppuun saakka.

Suomessa Rangeriin on ollut tarjolla dieselmoottoreita 2.0 – 3.2 litran kokoluokissa. Aivan viimeisinä vuosina ainoa moottorivaihtoehto on ollut kaksilitrainen diesel, joka toimi myös Raptor-erikoismallin voimanlähteenä.

Uusi vai vanha sukupolvi

Fordin omaa suunnittelua olevan Rangerin toinen sukupolvi esiteltiin vuoden 2021 lopulla ja sitä on ollut saatavilla vuodesta 2022 alkaen. Alussa tarjolla on ollut vain bensaversioita, joten tuonti Suomeen on ollut hiljaista.

Kesän 2023 pitäisi tuoda tarjolle myös dieselmoottorit, jolloin myynti Suomessa pääsee käynnistymään kunnolla. Uuden Rangerin sisarmallina myydään myös Volkswagen Amarokia, joka on siis pääpiirteissään täsmälleen sama auto kuin Ranger. Toki varustelussa ja tietyissä ulkonäön piirteissä on eroja.

Ajoneuvojen mallirajojen uudistuessa on ostajakunnassa aina kahta erilaista näkemystä. Moni haluaa uutta modernia ulkonäköä ja tekniikkaa edustavan mallin. Toiset taas ottavat mieluummin vanhaa, koeteltua tekniikkaa. josta lastentautien tietää olevan jo poissa. Usein vanhan mallisarjan viimeiset yksilöt myydään myös reilulla alennuksella.

Fordin Rangerin suhteen vanha mallisarja on osoittautunut luotettavaksi, kestäväksi ja onnistuneeksi autoksi. Toisaalta uudemmassa versiossa on huomattavasti modernimpi ulkonäkö ja ainakin bensaversioista on jo jonkin verran käyttökokemuksia maailmalta.

Omalla kohdalla työauton vaihtaminen tuli ajankohtaiseksi vuodenvaihteessa. Ford Ranger on aiemminkin pyörinyt vaihtoehtona autoa vaihtaessa, mutta kaupat on tullut lopulta hierottua päätökseen Toyota Hiluxista tai Volkswagen Amarokista.

Nyt Rangerin vanhan mallisarjan viimeisiä yksilöitä tarjottiin kuitenkin edulliseen hintaan. Wolftrak-varustepaketilla Ranger tuntui kilpailijoihinsa nähden huomattavan edulliselta. Rangerin uusikin versio näytti kyllä kiinnostavalta, mutta sitä olisi joutunut odottamaan helposti puolen vuoden ajan ja hintakin olisi pompsahtanut vanhaan malliin verrattuna huomattavasti. Lisäksi vanhan mallin puolesta puhui sen maine, suurimmalla osalla tuntemistani Ranger-kuskeista oli autosta vain hyvää sanottavaa.

Rekisteröinti kevytkuorma-autoksi

Suomen veroviidakossa lava-auto kannattaa hankkia yrityskäyttöön kevytkuorma-autoksi rekisteröitynä.

Suosituimmista lava-automalleista onkin ollut saatavilla kuorma-autoversio, jolloin ostaja on välttänyt autoveron kokonaan ja käyttövoimavero on ollut alhainen. Lisäksi verottaja on katsonut viisipaikkaiset kevytkuorma-autot yrityskäytössä kokonaan verotuksessa vähennyskelpoisiksi hankinnoiksi.

Toyotan ja Volkswagenin kohdalla muutostöistä pakettiautosta kuorma-autoksi on vastannut Truckmasters, Isuzun muutostöiden tekijäksi kerrotaan Work Cars ja Fordin muutoksen tekee Arctic Trucks.

Kaikissa muutostöissä olennaista on nostaa ajoneuvon kantavuus yli 3500 kilon ja asentaa nopeudenrajoitin, jolloin ajoneuvon huippunopeus rajoittuu suunnilleen tasolle 90 km/h.

Kantavuuden lisäämisessä riittää yleensä takajousituksen vahvistaminen. Tässä hyväksi havaittu keino on korvata taka-akselin pohjaanlyöntikumit ilmajousilla. Truckmasterissa ilmajousille on oma kompressorinsa ja säätö ohjaamosta, Arctic Trucks luottaa puolestaan vain renkaista tuttuun venttiiliin, jolla ilmanpainetta voi säätää auton ulkopuolelta.

Nopeudenrajoittimien osalta merkkien välillä on vaihtelua. Esimerkiksi Ford Rangerissa rajoitin oli alussa VDO, sitten Sturdy ja omassa autossani erillistä rajoitinta ei ole ollenkaan. Nopeudenrajoitin on viimeisimmissä Rangereissa ohjelmoitu suoraan auton järjestelmään.

Erillisestä rajoittimista onkin ollut omia ongelmia autojen ohjausjärjestelmille, pahimmillaan niin pahasti, että liikkuminen on loppunut kokonaan kunnes järjestelmä on saatu nollattua. Edellisessä Hiluxissanikin rajoitin aiheutti kovilla pakkasilla ongelmia, jotka näkyivät ylimääräisinä varoitusvaloina. Huhujen mukaan myös Ford Rangereissa oli aikoinaan ongelmia VDO:n rajoittimen kanssa.

Nyt kun erillistä rajoitinyksikköä ei ole, voisi ongelmien luulla loistavan kokonaan poissaololla.

Kokemuksia Ranger Wolftrakista

Muutama kuukausi ja muutama tuhat kilometriä Ranger Wolftrakilla on nyt takana, joten voidaan puhua jo alkuvaiheen kokemuksista.

Alemman keskitason Wolftrak-varustelutaso on tuntunut maatalouskäyttöön riittävän kattavalta. Kromia tai nahkaa ei ole, muttei myöskään käyttöä haittaavia varustepuutteita. Vakiona löytyy esimerkiksi vetokoukkupaketti ja webasto kaukosäädöllä, lavakin on hyvin suojattu ja kiinnityslenkkejä riittävästi.

Vaihteisto on kymmenlovinen automaatti ja moottori kaksilitrainen diesel. 170-hevosvoimainen moottori onkin vanhan Ranger-version ainoa vaihtoehto, vaihteiston suhteen tarjolla on myös kuusiportainen manuaali.

Entisenä Hilux- ja Amarok-käyttäjänä on helppo verrata Rangeria niihin. Ajotuntumaltaan Ranger on lähempänä Amarokia. Hilux oli tuntumaltaan työkalumaisempi, vaikka esimerkiksi sisustus oli modernimpi kuin Rangerissa.

Rangerin kohdalla täytyy ottaa huomioon, että automalli esiteltiin jo 2011. Sen perusrakenteita on siis päivitetty ja tekohengitetty yli vuosikymmenen ajan.

Hiluxin malliuudistus on paljon tuoreempi. Sisätilojen koon suhteen en huomaa suuria eroja Hiluxiin tai Amarokiin, lapset mahtuvat takapenkille entiseen malliin.

Rangerin voimalinja on tuntunut miellyttävältä ja kaksilitraisessa moottorissa on yllättäen ollut riittävästi tehoa. Kymmenvaihteinen laatikko vaihtaa eleettömästi lukuun ottamatta kovia pakkasaamuja, jolloin vaihtamisen yhteydessä tuntee voimakkaampia nykäyksiä.

Neliveto menee päälle nappia pyöräyttämällä ja tarjolla on hidas ja nopea versio. Taka-akselissa on lisäksi erillinen kytkettävä lukko. Talvikeleillä kaikkia vaihtoehtoja on tarvittu ja kokeiltu. Mututuntumalla etenemiskyky on samaa luokkaa kuin aiemmin omistamillani kilpailijoillakin.

Polttoainetta autossa on kulunut suunnilleen 8,5 litraa sadalla kilometrillä. Perävaunun kanssa keskikulutus nousi yhdeksän litran huiteille, mutta tyhjänä matka-ajossa pärjätään kahdeksalla litralla. Kulutus on tällä kokemuksella suunnilleen samankaltainen kuin nelipyttyisessä Amarokissani ja hieman vähemmän kuin viimeisimmässä Hiluxissani.

Ominaisuuksiin ja varusteluun nähden Ranger Wolftrak on mielestäni tarjonnut hyvin vastinetta rahalle. Sen hintalappu oli verollisena hieman alle 50 000 euroa ja suoralla kaupalla summasta sai vielä pienen alennuksen.

Negatiiviset huomiot liittyvät lähinnä sähköisten hallintalaitteiden käyttöliittymiin. Ohjauspyörä on saatu täyteen nappeja, mutta niiden logiikka ja toiminnot ovat ajastaan jäljessä. Lisäksi eniten käytetyt katkaisijat ovat pienimpiä ja hieman syrjässä. Suurimmille ja näkyvimmille katkaisijoille ei ole juurikaan käyttöä.

Lisäksi mittaristoon sijoitetuissa näytöissä on paljon pienikokoisia symboleita ja esimerkiksi nopeusrajoitus ilmoitetaan varsin pienellä printillä. Wolftrak-varustetasossa on myös säästetty peruutuskamerassa, joka on mielestäni lava-autossa ehdoton varuste varsinkin kuomun kanssa. Peruutustutka löytyy, mutta se ei silti korvaa kameran puuttumista.

Fordin eduksi on muistettava huomioida sen hyvä takuu. Perustakuu on peräti viisi vuotta tai 100 000 kilometriä. Lisähinnasta takuun kilometrimäärän pystyi nostamaan 150 000 kilometriin, mikä minun vuotuisilla ajomäärilläni oli kannattava valinta.

Ensikokemusten myötä näyttääkin siltä, että pidän Wolftrakin itselläni ainakin takuuajan. Siinä vaiheessa on jo tiedossa. kuinka uusi Ranger-sukupolvi kestää käytössä. Mahdollisesti viiden vuoden päästä tarjolla on myös laaja kattaus sähköllä toimivia lava-autoja. Ehkäpä lava-automarkkinoilla nähdään suuria mullistuksia seuraavien viiden-kymmenen vuoden aikana.

Oletko jo AGRImedian tilaaja? Tästä pääset helposti tilaussivulle valitsemaan itsellesi sopivan tilausvaihtoehdon.

Teksti ja kuvat: Juho-Antti Junno

Vastaa

JOKO LUIT NÄMÄ?

Lisää artikkeleita