”Tämmöisenä vuonna juurikas näyttää taas paikkansa”
Juurikas on jo monta vuotta ollut pääkasvi Näsen kartanon pelloilla Perniössä.
”Luotan siihen, että jälleen kerran juurikas on kannattavin kasvi tällä tilalla”, Kasper Silén sanoo.
Hänellä juurikasta kasvaa tänä vuonna 55 hehtaarilla. Kaikkiaan peltoala on 170 hehtaaria.
Puitavista kasveista hänellä oli tänä vuonna kevätvehnää ja hernettä.
”Kevätvehnästä tuli just ja just kolme tonnia hehtaarilta. Ainakin pari tonnia jäi puuttumaan. Herneen keskisato oli myös kolme tonnia. Kuivuudesta sekin kärsi.”
Huhtikuun alun ja heinäkuun lopun välillä on satanut 95 milliä.
Yhdellä Silénin juurikaslohkoista tehtiin koenosto elokuussa. Sen perusteella povataan 40 tonnin satoa.
”Tilan viiden vuoden keskisadosta se jää kymppitonnin. Viime vuonnakin täällä oli lähes yhtä kuivaa, mutta silloin kuivuus oli paikallisempaa kuin tänä vuonna. Silloin satoa tuli 48 tonnia.”
Silén sanoo olevansa vähän allerginen spekuloimaan sadosta etukäteen. Sen tietää sitten, kun tavara on toimitettu.
”Nyt juurikas on hyvässä kasvussa. Rikkaruohot kyllä harmittavat.”
Ennätysaikaisin kylvöille
Juurikkaan kylvöille Näsen mailla päästiin ennätysaikaisin, 20.4.
”Koskaan ei ole kylvetty näin aikaisin, eikä koskaan taimettuminen ole ollut niin hidasta kuin tänä vuonna. Maa oli tosi kylmä ja juurikkaan kehittyminen sen mukaista”, Silén toteaa.
Ja sanoo, että jos olisi tiennyt toukokuun alun sateet, olisi laittanut jäitä hattuun. No, jälkiviisas on helppo olla.
Kirpat heräsivät lämpöaaltoon. Kun juurikkaan kehittyminen oli hidasta, kirpoilla oli hyvin aika syödä juurikasta.
”Ensimmäisenä kylvetyllä lohkolla näkyy sekä tuholaispaine että kylmän vaikutus. Pakkasta oli jonain yönä seitsemän astetta jo 11:ltä illalla.”
Toukokuun alun sade aiheutti kuorettumisongelmia. Silén päätyi jyräämään lohkot, ja sai sillä hyvän tuloksen. Jo pinnassa olleet taimet eivät kuolleet, mutta kuorettuman sai kohtuuhyvin rikki.
”Tuholaistorjuntaa tehtiin useamman kerran. Ympäri maakuntaa on kuitenkin ollut viljelijöitä, joilla tilanne on ollut huomattavasti haasteellisempi.”
Jaettu rikkatorjunta säästä tainta
Silén jakaa rikkatorjunnan. Tänä vuonna sen hyöty hänen mielestään näkyi erityisen hyvin. Kylmässä alkukesässä torjunta ei hidasta tavanomaisen juurikkaan kasvua samalla lailla kuin ruiskuttamalla täysi annos kerralla.
Kaksi ruiskutusta jaettuna tiesi neljää ajokertaa.
”Ollaan päädytty siihen, että jako on järkevää. Toki jos keli muuttuu eikä toista kertaa saa tehtyä, ensimmäinen menee hukkaan.”
Heinäkuun alussa tullut 20 millin sade idätti savikkaa, jota kasvaa erityisesti harvoissa kohdissa. Rikkakasveilla on kasvutilaa.
Silén toteaa, että viljelytapoja pitää kehittää koko ajan. Näsen kartanolla on siirrytty jaettuun lannoitukseen myös juurikkaalla.
”Tänä vuonna viljat eivät saaneet lisälannoitusta ja se oli järkevä päätös. Viime vuonna juurikkaalla jaetun lannoituksen saaneella lohkolla oli pisin kasvuaika, mutta parhaat sokerit. Pidän jakamista järkevänä.”
Tänä vuonna hän käytti lannoitteena pelkkää typpeä, koska fosforirajoitusten takia lannoitevalikoima on hyvin rajallinen. Myös viime vuoden ennätyskorkeat kaliumin hinnat vaikuttivat päätökseen.
Tänä kesänä kasvustoihin levitettiin Viljelijän Bernerin myymää Vuorisuolaa 100 kiloa hehtaarille keskipakolevittimellä. Silén sanoo sen paikkaavan osittain kaliumia ja natriumia.
Nyt kannattaa kokeilla kerääjäkasveja
Mielenkiintoinen kokeilu on kerääjäkasvien kylväminen juurikkaan alle. Testissä on kaksi sekoitusta: englanninraiheinä + valkoapila ja punanadan, valkoapilan, linssin ja maa-apilan sekoitus.
Kerääjäkasvit kylvettiin haraamisen yhteydessä, samalla kun levitettiin lisälannoitus.
”Ajatus on, että kerääjäkasvi parantaa maan rakennetta ja tietysti että juurikas siitä hyötyisi. Uuden tukikauden myötä kynnys kokeiluun on huomattavasti pienempi, tuki kattaa ainakin siemenkustannuksen.”
Erilaisia seoksia on tarkoitus kokeilla jatkossakin, riippuen siitä, miltä tämän vuoden tulos näyttää.
Silén sanoo, että syysvehnän kylvöstä juurikkaan jälkeen hänellä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ideana se vaikuttaa järkevältä. Vehnä hyödyntää juurikkaasta maahan jäävät ravinteet.
”Juurikkaan viljely kuormittaa maata. Keväällä tehdään eniten pahaa maalle. Syysvehnä antaa maan levätä yhden kevään.”
