Onko suorakylvön tulevaisuus vaakalaudalla?

Tänä vuonna alkukesä on ollut armottoman vähäsateinen ja viljat ovat monin paikoin kärsineet kuivuudesta. Jos sen sijaan kylvömenetelmänä on perinteisen muokkauskylvön sijaan ollut suorakylvö, saattaa kasvustoilla olla tällä hetkellä etulyöntiasema. Suorakylvö säilyttää maan kosteuden perinteistä kylvöä paremmin ja se on ollut valttia kesäkuun paahtavilla helteillä.

Menetelmän puolesta puhuvat sen lisäksi monet muutkin tekijät, kuten polttoaineen ja työmäärän säästö, pienempi konekanta ja siihen sitoutunut pääoma. Puhumattakaan suorakylvön hiilensidonnan vaikutuksista.

Tarkkaa tietoa suorakylvön suosiosta Suomessa ei tällä hetkellä ole. Luke tilastoi alaa, mutta edellinen saatavilla oleva tilasto on vuodelta 2016. Seuraava tilastojulkistus on tulossa vasta vuonna 2024.

Erilaisten esitettyjen arvioiden perusteella suorakylvetyn ja sänkimuokatun pellon yhteenlaskettu osuus voisi jopa olla 20-30 prosenttia vilja-alasta.

AGRImedia kysyy suorakylvövaikuttajilta

AGRImedia kysyi suorakylvöpiireissä pitkään vaikuttaneelta Ari Koutoselta ja Samuel Jussilalta, miltä suorakylvön tulevaisuus heistä näyttää. Koutonen on Suomen CA-yhdistyksen puheenjohtaja ja hänet on arvostettu kansainvälisesti 51 vaikutusvaltaisimman suorakylvövaikuttajan joukkoon.

Jussila on hänkin CA-yhdistyksen eli tuttavallisemmin suorakylvöyhdistyksen hallituksessa. Jussilan tilalla Janakkalassa on harjoitettu suorakylvöä vuodesta 2004 ja hän on ollut mukana myös Tumen viimeisimmän suorakylvökoneen kehityksessä. 

Glyfosaatti ykkösuhka – mutta onko se realistinen?

Suorakylvön jatkuvuuden ehkä suurin uhkakuva tällä hetkellä on glyfosaatin käytön kieltäminen.

Viime joulukuussa Euroopan komission asetuksella tehoaineen hyväksymistä jatkettiin vuodella. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että glyfosaattia sisältävien valmisteiden hyväksyntää voidaan jatkaa nykyisillä lupaehdoilla 15.12.2024 saakka, koska valmisteen lupa voi olla voimassa vuoden pidempään kuin tehoaineen.

“En välttämättä usko, että glyfosaattia voidaan oikeasti kokonaan edes kieltää. Siitä seuraisi ilmastotavoitteiden kannalta ei-toivottuja seurauksia”, sanoo Koutonen.

Nimittäin jos glyfosaatti kielletään eikä korvaavia aineita saada markkinoille, on todennäköistä että kestorikkakasvien mekaaniset torjuntakeinot lisääntyvät eli toisin sanoen maan muokkaus yleistyy.

“Hiilipäästöt räjähtävät jos näin tapahtuu. Sitä paitsi, ei glyfosaatin kieltäminen automaattisesti tarkoita suorakylvön loppumista”, Koutonen sanoo.

Samalla hän muistuttaa, ettei kestorikkakasveja tarvitse välttämättä torjua suorakylvössä edes joka vuosi muutaman suorakylvetyn vuoden jälkeen. Lisäksi on jo olemassa valikoivia muitakin torjunta-aineita, joita voi käyttää esimerkiksi vehnän ja rypsin kanssa.

Jos aine siis kielletään, kyseessä ei ole katastrofi, mutta ongelmaa ei ole syytä vähätellä. Valikoivat rikkakasvien torjunta-aineet eivät ole yhtä tehokkaita ja laajakäyttöisiä kuin glyfosaatti. 

“Muokkauksen lisääminen on ristiriidassa muiden hiilensidonnan ajatusten kanssa. Toisaalta haluaisin uskoa, että korvaavia aineita on jo olemassa, mutta niistä ei vielä ole kerrottu. Toivottavasti Suomi ei ole mikään mallikansalainen ja kiellä tehoainetta ensimmäisten joukossa”, lisää Jussila.

Tukipolitiikka voi kannustaa suorakylvöön

Yhdysvalloissa muokkauksen minimoiminen on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. USDA:n tilaston mukaan eniten menetelmää käytetään maissilla, jonka viljelypinta-alasta 76 prosenttia oli joko suorakylvetty tai minimimuokattua vuonna 2021.

“EU:ssa suorakylvö ei ole vielä lyönyt isosti läpi, mutta minimimuokkaus ja suorakylvö ovat kasvava trendi”, Koutonen kertoo.

Nyt uuden tukikauden alettua suorakylvöalan kasvulle voisi periaatteessa olla hyvät mahdollisuudet, sillä ympäristötukikauden tukiehdot kannustavat kasvipeitteisyyteen. Ehdot ovat muuttuneet niin, että jatkossa kasvipeitteisyydestä maksetaan suurempi korvaus per hehtaari.

Aiemmin maksuperuste oli prosenttia peltoalasta, mikä Jussilan mielestä ei ollut yhtä helposti hahmotettava kannustin.

“Jokainen muokattu hehtaari maksaa viljelijälle menetetyn kasvipeitteisyystuen verran ja sen lisäksi vielä muokkauksesta syntyvät todelliset kulut päälle. Tämä voisi teoriassa kasvattaa suorakylvön suosiota jonkin verran”, Jussila pohdiskelee.

Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen. Viljelijä voi olla vannoutunut toimimaan omilla pelloillaan aina samalla toimintatavalla, vaikka se perustuisikin enemmän tottumuksiin kuin todistettuihin hyötyihin.

“Suorakylväjät tykkää suorakylvää ja toisessa ääripäässä ovat vannoutuneet kyntäjät. Osa sitten tekee monenlaista. Harvemmin omista hyviksi koetuista toimintatavoista vaihdetaan lennosta pois, vaikka tukiehdot voivat siihen tietysti hiukan vaikuttaa”, Jussila arvioi.

Voiko luomun, suorakylvön ja uudistavan viljelyn yhdistää?

Suorakylvöalan kasvulle on Koutosen mielestä edellytyksiä myös siksi, että luomussa on alettu kiinnostua menetelmästä.

“Regeneratiivinen viljely on se tavoite, mitä kohti mennään sekä tavanomaisessa että luomussa. Suorakylvössä toteutetaan samoja periaatteita kuin uudistavassa viljelyssä ja se tekee menetelmästä houkuttelevan”, Koutonen selittää.

Luomun ja suorakylvön yhdistäminen ei varsinaisesti ole mikään helppo temppu, sillä kasvinsuojeluaineiden käyttö osana suorakylvöä on ainakin ensimmäisinä vuosina hyvin merkityksellinen. 

“Meidän tilalla on pyritty pitämään pellot vihreänä ympäri vuoden. Suosittu syysviljoja ja jätetty kerääjä- ja aluskasveja kasvamaan seuraavaan kevääseen. Niiden tuhoaminen tarvitsee tavallisesti glyfosaattia, sillä muut torjunta-aineet eivät niihin tehoa, paitsi apilaan”, toteaa Jussila.

Toisaalta sänkisuorakylvön ja kynnön välimuodolla eli sänkimuokkauksella on myös mahdollista torjua rikkakasveja ainakin johonkin pisteeseen saakka. Menetelmä on Koutosen mukaan laajalti ja enenevästi käytössä CA- ja uudistavassa viljelyssä.

“Mutta se vähentää suorakylvöstä saatuja talous- ja ympäristöhyötyjä”, Koutonen huomauttaa.

Sen sijaan Koutonen ottaisi mielellään tavanomaiselle puolelle vinkkejä siitä, miten luomua ja suorakylvöä onnistuneesti yhdistetään.

“Luomun parhaista käytänteistä voisi olla hyötyä myös siinä tapauksessa, jos glyfosaattia ei saa enää käyttää”, Koutonen pohtii.

Ilmapiiri suorakylvöä vastaan?

Koutonen ja Jussila kokevat jollakin tapaa yleisen ilmapiirin olevan vähän suorakylvöä vastaan. Kritiikkiä saavat niin koetoiminta kuin sieltä saadut viljelijöiden omiin tuloksiin verrattuna ristiriitaiset tulokset.  Asia harmittaa, sillä ne toimivat varsin usein yhtenä poliittisen päätöksenteon pohjana.

Toisaalta suorakylvön suosiminen ei välttämättä ole koneteollisuudenkaan ykkösprioriteettina. Sehän tarkoittaisi vähemmän myytyjä muokkausvälineitä ja pienempää tilakohtaista konekannan tarvetta.

“Markkinavoimat ovat tietyllä tavalla suorakylvön yleistymistä vastaan, sillä se vaikuttaa monen tuotantovälineen markkinaan, esimerkiksi polttoaineen ja muokkauskaluston. Viljelijän talouden kannalta suorakylvö taas olisi hyvä juttu samoista säästösyistä”, Koutonen arvioi.