Vuoden nuori maatalouden mestari murtaa suorakylvön ennakkoluuloja

Samuel Jussila

Samuel Jussila sanoo, että suorakylvö säästää polttoainetta ja aikaa, mutta edellyttää tarkkaa ajoitusta ja huolellisuutta.

Samuel Jussila, 39, ei allekirjoita sitä, että suorakylvö heikentää satoja. Ei myöskään sitä, että suorakylvö ja siementuotanto eivät sovi yhteen.

Molempia väitteitä saa kuulla, mutta Jussila on antanut kovat näytöt siitä, että kaikkiin väitteisiin ei kannata uskoa.

Hän on harjoittanut suorakylvöä jo 16 vuotta. Siitä kymmenen vuoden ajan hän on keskittynyt siemenviljelyyn.

”Vuosi 2019 oli oman viljelyhistoriani paras vuosi. Viljojen keskisato oli päälle seitsemän tonnia. Alle kuuden tonnin sato on itselle pieni pettymys”, Jussila sanoo.

Kuva: Oskari Virtanen. Viime keväänä öljyhamppu pääsi mukaan Jussilan viljelykiertoon.

Jussila sanoo, ettei suuremmin säästele panosten käytössä. Hän lannoittaa peltojaan kohtuullisen paljon, mutta kuitenkin vain tarpeeseen. Täsmäviljelytekniikka auttaa panosten kohdentamisessa sinne, missä niitä eniten tarvitaan.

”Muuttuvat kustannukset harvoin kaatavat tilan. Jos niitä käytetään tarpeeseen ja oikea-aikaisesti, niille saadaan hyvin vastiketta. Kiinteät kustannukset ovat yleensä niitä, jotka saavat kannattavuuden pakkaselle”, Jussila sanoo.

Samuel Jussilan tilalla peltoa on reippaat 160 hehtaaria ja viljelykierto on monipuolinen. Mukana ovat ainakin ohra, vehnä, kaura, kumina, härkäpapu, herne, öljyhamppu ja apila.

Kaksi kolmasosaa Jussilan pelloista on koko ajan kasvipeitteisenä, loput sängellä. Talviaikaisesta kasvipeitteisyyttä ylläpitävät muun muassa syysviljat, kerääjäkasvit ja monivuotiset viljelykasvit, kuten kumina.

Kiinteät kustannukset ovat yleensä niitä, jotka saavat kannattavuuden pakkaselle.

Suorakylvön lähtökohdat

Jussila sanoo, että ennen kuin tila siirtyy suorakylvöön, on peltojen vesitalouden oltava hyvässä kunnossa. Jussila on itse pitänyt pellot hyvässä kunnossa.

”Suorakylvössä pellon pintamaahan muodostuu ajan myötä viljelykasvin ja kerääjäkasvien juuristosta kantava kerros. Se auttaa ehkäisemään painaumia. Lisäksi multavilla mailla on se etu, että multa tasaa itse itseään jännästi. Tällöin peltoon ei jää niin helposti pysyviä uria”, hän kertoo.

Jussila sanoo, että suorakylvössä pintamaahan muodostuva multava kerros kuivahtaa keväällä nopeammin kuin savespitoinen ja vähämultainen maa. Se antaa hyvin pelivaraa kylvöjä ajatellen.

Toisaalta pellon pinnalla oleva kasvijäte toimii katteena ja hidastaa kosteuden haihtumista keväällä. Jos pelto on vihreänä talven yli, kasvuston juuristo kuivattaa peltoa jonkin verran.

Välillä Jussila on kylvänyt viljan vihreään kesantopeltoon heti glyfosaattiruiskutuksen jälkeen.

Kuva: Samuel Jussila. Iso osa Jussilan pelloista on hiesumaita, jotka ovat jäykkiä ja herkästi kuorettuvia. Noin neljännes pelloista on multamaita.

Suorakylvössä polttoainetta ja työaikaa kuluu peltohehtaaria kohden vähän. Jussila laski, että vuosittain hänellä kuluu polttoöljyä noin 45 litraa peltohehtaaria kohden.

”Se on omasta mielestä todella vähän, kun siihen sisältyy kaikki tilan toiminta – myös sadon kuljetus läheiselle siemenpakkaamolle. Kuivuri toimii bioenergialla.”

Ajon suunnittelu on tarkkaa suorakylvössä. Tiivistymistä ehkäistään kaikilla mahdollisilla tavoilla. Puintiajan viljarallissa vaihtolavat jätetään tielle ja puimurin säiliö tyhjätään aina ojan yli, jos mahdollista.

Jussila poistelee pelloilta viljelyesteitä, kuten saarekkeita, oikoo kulmia ja yhdistelee lohkoja aina mahdollisuuksien mukaan.

Näin päisteiden polkeminen ja turha kääntely jäävät minimiin. Myös töiden ajoitus on olennaista; pellolle ei ole asiaa, jos siellä on yhtään liian märkää.

”Rengaspaineet ja rengastus täytyy olla kohdillaan. Ajaminen tapahtuu aina kylvösuunnan mukaisesti, koska poikittain ajaminen polkee ja jyskyttää peltoa turhaan. Pienetkin vastasuuntaiset jäljet heikentävät kylvön tasaisuutta.”

Kantapään kautta ei ole kauheasti tarvinnut oppia mitään, kun asiat on suunniteltu riittävän hyvin.

Suorakylvössä ja etenkin siemenviljelyksillä on tärkeää, että peltoon jää mahdollisimman vähän puintitappiojyviä. Siitä syystä puinti on tehtävä tarkasti eikä viljaa saa päästää lakoontumaan.

”Joillain siemenviljelijöillä on tapana pitää puhallin niin kovalla, että puimuri sylkee pienet jyvät peltoon. Suorakylvössä siitä seuraa kuitenkin ongelmia. Kaikki peltoon jääneet jyvät ovat potentiaalisia rikkakasveja seuraavana vuonna”, Jussila sanoo.

Hän pyrkii puimaan kaikki jyvät talteen. Kuivurin esipuhdistaja poistaa roskat sekä pienet ja kevyet jyvät, jotka päätyvät polttoon.

Piensiementen matala, alle kahden sentin kylvösyvyys voi olla iso haaste suorakylvössä, jos pellon pinnassa on paksu kerros kasvijätettä. Tällaisessa tilanteessa Jussila turvautuu kevyeen lautasmuokkaukseen.

Yhden miehen yritys

Jussila tekee peltotyöt yksin. Se ei olisi mahdollista ilman suorakylvöä. Maataloustöiden ohella hän tekee neuvontatöitä yksityisenä yrittäjänä. Jussila teki ennen myös koneurakointia, mutta on luopunut siitä kokonaan ajankäytöllisistä syistä.

Kalustovalinta tukee Jussilan tehokkuusajattelua. Rautaa ei ole pihassa enemmän kuin on tarve.

Jussilalla on vain yksi käyttötraktori, kasvinsuojeluruisku, koukkulavavaunu ja siihen vaihtolavoja eri käyttötarkoituksiin.

Puimuri on yhteinen naapurin kanssa. Niittokone ja kesantomurskain ovat myös yhteiskoneita. Omaa kylvökonetta Jussilalla ei enää ole, vaan hän koeajaa Tumen testikoneita ja auttaa samalla kehittämään niitä.

”Joskus ihmetellään sitä, miten pärjään, jos tilan ainoa traktori hajoaa. Itse ajattelen, että traktorin löytää tilalle varmasti päivän sisällä jostain. Puimurin tai sadonkorjuukaluston kanssa tilanne on hieman hankalampi.”

Samuel Jussilan mukaan puinnissa on tärkeää pyrkiä siihen, että jyviä ei jää peltoon. Jääntiviljasta voi tulla iso riesa suorakylvössä.

Jussila hallitsee hyvin työaikojen ja viljelytöiden suunnittelun. Hän seuraa työaikaansa tarkasti ympäri vuoden. Vuodessa Jussila käyttää noin kuukauden päivät opiskeluun. Sen avulla hän kehittää omaa ammattiosaamistaan.

Viljelyn ja yritystoiminnan suunnittelu sekä muut toimistotyöt vievät aikaa reilut 300 tuntia vuodessa.

”Kantapään kautta ei ole kauheasti tarvinnut oppia mitään, kun asiat on suunniteltu riittävän hyvin.”

Suuren ja laadukkaan siemensadon tuottaminen on Jussilalle tärkeä arvo ja tavoite. Hän näkee, että suorakylvöllä se onnistuu sekä kustannustehokkaasti että ympäristöystävällisesti.

Samuel Jussila voitti alkuvuodesta Suomen nuori maatalousmestari 2020 -kilpailun. Valitsijaraati koostui MTK:n ja SLC:n tuottajajärjestöjen edustajista. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kuvasi Jussilaa rautaiseksi ammattilaiseksi, joka kuvastaa tulevaisuuden maatalousyrittäjyyttä.

Teksti ja kuvat: Samuli Juurakko