Matti Lappalainen rakentaa siltaa kasvinjalostajien ja viljelijöiden välille
Ajatuksena on katsoa asioita lehmän mahan kautta, Pohjolan Jyväjemmarin siemenpakkaaja Matti Lappalainen sanoo.
Kiuruvedellä toimiva, Peltosiemen-ketjuun kuuluvan Pohjolan Jyväjemmarin siemenpakkaaja Matti Lappalainen haluaa tuoda kasvinjalostajat, siementuottajat ja tilat aiempaa tiiviimmin saman pöydän ääreen. Taustalla on ajatus siitä, että parhaat lajikkeet ja nurmiseokset syntyvät silloin, kun jalostajien tutkimustieto yhdistyy viljelijöiden ja rehunkäyttäjien käytännön kokemuksiin.
”Suomessa on kaksi merkittävää kasvinjalostajaa. Haluan hyödyntää heidän osaamistaan ja toisaalta saada kasvinjalostukseen mukaan lajikkeiden käyttäjien kokemusta ja tietotaitoa”, Lappalainen kertoo.
Yhteistyötä rakennettiin pakkaamolla esimerkiksi heinäkuun lopun peltopäivässä, jossa paikalla oli noin 90 viljelijän lisäksi niin Boreal Kasvinjalostuksen kuin Plantanovankin asiantuntijoita.
Käyttäjän näkökulmaa on tärkeä
Lappalainen toteaa, että nurmiseosten kehittämisessä pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän ruokinnan ja eläinten tarpeen tuomia käytännön kokemuksia.
Pohjois-Savossa, alueella, jossa maidontuotanto on vahvaa ja nurmet tärkeä viljelykasvi, kehitystyön tulokset näkyvät suoraan tilojen arjessa.
”Nurmiseoksen kehittäminen ei voi olla kilven kiillottamista, että sidotaan hiiltä maahan, tehdään seoksia, jotka näyttävät paperilla hyviltä syväjuuristen kasvien kautta.”
Hän haluaa katsoa asioita lehmän mahojen näkökulmasta.
”Mikä on lehmälle paras? Entä mikä on talvenkestävin? Se mikä lypsättää eniten, kasvattaa yleensä myös eniten massaa. Tavoitteena on löytää nurmiseoksia, jotka toimivat pellolla ja ruokinnassa. Runsasta satoa tuottava nurmi on usein myös tehokas hiilen sitoja.”
Korjuuaika joustavammaksi
Lappalaisen mukaan nyt pohditaan, voiko eri timoteilajikkeita yhdistämällä säätää korjuuaikaikkunaa nykyistä paremmin. Tarkastelussa ovat esimerkiksi timoteilajikkeiden ominaisuudet, sulavuus ja sadontuotto. Pyritään tietysti valitsemaan lajikkeita, joissa yhdistyvät korkea D-arvo ja hyvä satoisuus.
”Tarkastelussa ovat myös eri timoteilajikkeiden yhdistelmät. Ajatuksena on selvittää, voiko seosten avulla vaikuttaa korjuuajan joustavuuteen ja säilyttää rehun laatu tasaisempana.”
Kehitystyössä pohditaan myös erilaisten lajien ja lajikkeiden yhdistelmiä. Valmista ratkaisuja ei ole.
”Eikä tämä koskaan täysin valmiiksi tule. Aina löytyy jotain, mitä voidaan parantaa.”
Herneestä uusi mahdollisuus maidontuotantoalueelle
Lappalainen näkee herneessä potentiaalia etenkin vahvoilla maidontuotantoalueilla. Tavoitteena on löytää lajikkeita, jotka ehtivät valmistua pohjoisemmissa oloissa ja soveltuvat paikallisten tilojen tarpeisiin.
Pakkaamolla on kiinnostuttu erityisesti Borealin uudesta Lempi-lajikkeesta, jota pidetään pohjoisempiin oloihin sopivana vaihtoehtona. Kasvuajan pituus asettaa omat reunaehtonsa Pohjois-Savossa.
”Tämä on selvästi aikainen herne. Kasvuaika on noin 90 vuorokautta. Meillä voidaan viljellä myöhäisempiäkin lajikkeita, mutta riski kasvaa aina”, Lappalainen toteaa.
Lempin vahvuuksiin kuuluu virallisten kokeiden mukaan myös hyvä pystyssä pysyminen.
”Lakoprosentti on erittäin matala. Se on meidän alueellamme tärkeä ominaisuus.”
Hän pohtii herneen käyttöä myös nurmen perustamisen yhteydessä. Tavoitteena olisi löytää lajike, joka tuottaa riittävästi biomassaa, mutta ei tukahduta perustettavaa nurmea.
Apilat osaksi kotimaista siementuotantoa
Lappalainen nostaa esille myös apilansiemenen tuotannon.
”Apilaviljely annettiin ulkomaille, kun luomu tuli 30 vuotta sitten muotiin. Silloin nähtiin, että apilan siemen kannattaa tuoda ulkoa, koska se on halpaa”, Lappalainen sanoo.
”Jos siementä ei jonain vuonna Euroopasta saa riittävästi, huomataan, miksi oma tuotanto on tärkeää.”
Siksi hän korostaa, että ainakin osa apilansiemenistä tuotetaan jatkossakin Suomessa.
Kotimainen ketju näkyväksi
Lappalainen korostaa suomalaisen siementuotannon merkitystä osana koko ruokaketjua. Suomalainen jalostaja, siemenviljelijä, siemenpakkaaja ja viljelijä tekevät yhdessä kotimaista tuotantoa.
”Suomessa siementuotanto on hajautunut eri maakuntiin. Siementuotantoa on paljon Lounais-Suomessa parhailla viljelyalueilla, mutta me olemme täällä käyttäjien lähellä, ja voimme yhdessä heidän kanssaan pohtia, mitä ollaan tekemässä.”
Hänen mukaansa hajautettu siementuotanto on myös huoltovarmuuskysymys. Maakunnissa toimivien siemenpakkaamoiden verkosto lisää järjestelmän toimintavarmuutta. Jos yhdellä alueella tulee heikko satovuosi, siementä voidaan saada muualta maasta.
Lappalainen muistuttaa, ettei siementen saatavuutta kannata pitää itsestäänselvyytenä. Kotimaisen siementuotannon säilyminen on tärkeää.
Katseet puintikeleissä
Kasvukausi on Kiuruveden seudulla edennyt kohtuullisen hyvin.
”Kohtuullisen hyvä sato on kasvamassa, mutta puintiaika kertoo tilanteen”, Lappalainen sanoo.
Tilalla on jo puitu kuminaa, ja timotein puintien odotetaan käynnistyvän pian.
”Lähdetään kokeilemaan timoteita heti, kun olosuhteet sallivat. Näyttää siltä, että ensimmäisen vuoden timotein puinti onnistuisi jo.”
Lappalaisen mukaan satonäkymät ovat tällä hetkellä varovaisen myönteiset, mutta loppukesän sää mietityttää. Seuraavien päivien ennuste näyttää harmaalta eikä pitkiä poutajaksoja ole näköpiirissä.
