Maaseutu ei ole hiljainen takapajula vaan maanpäällinen paratiisi – ja siitä saa olla ylpeä, Haaralan tilan väki sanoo
Ari Vappula ja Satu Harden haluavat herättää maaseudun ihmisiä olemaan ylpeitä juuristaan ja omasta osaamisestaan.
#Ylpeestimaalta. Siihen hashtagiin, aihetunnisteeseen, voi somessa seikkaillessaan törmätä.
Miksi #Ylpeestimaalta, orimattilalaisen Haaralan tilan yrittäjäpari, Satu Harden ja Ari Vappula?
”Se on vastaisku ankeudelle. Meillä on sellainen fiilis, että julkisuudessa ja viljelijöiden keskuudessa omaa osaamista ei ehkä arvosteta niin paljon kuin pitäisi”, Harden sanoo.
Ja luettelee, kuinka monen alan asiantuntija maatalousyrittäjän pitää olla: pitää ymmärtää biologiaa, rahoitusta, yritystoimintaa, markkinointia, henkilöstöjohtamista.
”Haluamme kertoa, että ei tämä ole pelkkää sadepäiviä. Ja vaikka sataa, silloinkin tämä on positiivista ja mukavaa”, Vappula jatkaa.
”Olen asunut pääkaupunkiseudulla, ja siellä on muualta muuttaneilla sellainen ajatus, että ”olen vain maalta”. Olisi kiva, että oltaisiin ylpeitä juurista ja omasta historiasta”, Harden sanoo.
Moni kaupunkilainen ajattelee, että aina maajussit valittaa. On sää, on kannattamattomuus, on joku instanssi, joka aina polkee.
”Onhan tää haastavaa, mutta on myös paljon positiivisia asioita, joita voisi tuoda esille. Jos ajattelee negatiivisesti, silloin asiat tapahtuvat negatiivisesti. Paljon on kuitenkin asioita, joihin voi itse vaikuttaa.”
Peiliin katsomisen paikka
Viime vuosi oli katovuosi. Haaralan tilalla sadosta jäi saamatta noin 80 prosenttia. Säähän on helppo vedota – eikä ole väärässä.
Silti peiliin kannattaa katsoa, Vappula sanoo.
”Taustalta löytyy huonoja ratkaisuja, emme ole osanneet suojautua haasteelliselta säältä. Suomesta löytyy tiloja, jotka saavat hyviä satoja huonoinakin vuosina. Ne ovat tehneet hirveän työn, että maan rakenne kestää kuivuudet ja sateet. Kaikkeen et voi vaikuttaa, mutta voi yrittää suojautua.”
Pariskunta toteaa, että monessa asiassa on kyse omista valinnoista. Hirveä kiire voi johtua siitä, että kun on aloittamassa hommaa x, pitää ensin etsiä asia y ja tehdä asia z. Kohta on kaikki aakkoset käyty läpi että pääsee työhön käsiksi.
”Tiedän kollegoita, joilla paikat ja asiat on järjestyksessä ja homma soljuu.”
Mitä positiivisia asioita voitte kertoa teidän tilaltanne nyt?
”Esimerkiksi se, että tehtiin ennätyksellisen tehokkaasti toukotyöt. Sille on hymyilty. Ei tarvinnut tehdä kompromisseja. Vaikka meillä on ulkopuolinen työntekijä, ei tarvinnut venyttää työpäiviä liian pitkiksi. Ja oraat nousivat pintaakin, näyttää hyvältä. Tästä tulee paras vuosi ikinä”, Vappula vastaa.
”Olemme aloittamassa mehilästarhausta. Uuden oppiminen, se että voi kehittää itseään, se on tosi hienoa”, Harden sanoo.
Hän uskoo, että negatiivinen asenne voi olla sitä, että on leipiintynyt työhönsä. Ei ole uuden oppimista, ei halua kehittyä.
”Emme me halua luoda illuusiota omasta onnistumisesta. Meillä on ihan yhtä suuret ongelmat kassan pitämisessä kasassa ja maksuvalmiudessa kuin muillakin. Mutta haluamme uskoa, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa. Jos virhe tapahtuu, tutkitaan, mikä meni pieleen eikä syytetä niitä asioita, joihin ei voi vaikuttaa.”
Eurot ratkaisevat, eivät hehtaarit
Haaralan tilaan on yhdistetty molempien kotitilat. Tilakeskusten välillä on matkaa noin kahdeksan kilometriä. Oma koti on rakennettu vielä erikseen kolmanteen paikkaan.
Luomutilalla on peltoa nyt noin 325 hehtaaria. Tänä kesänä kasvaa kevätvehnää ja kauraa, ja toki vihrelannoitusnurmea.
Tilaa on kasvatettu oikeastaan koko ajan. Vappula sanoo, että kasvun tavoite ei kuitenkaan ole hehtaareissa, vaan taloudellisessa tuloksessa. Satojen parantaminen kasvattaa myös kassaa.
”Tarkkaan mietimme, mistä esimerkiksi vuokralohkoja otamme. Sijainnin pitää olla logistisesti järkevä, ei lohkoja ammuttuna ympäriinsä”, Harden sanoo.
Olennaista on hoitaa työt tehokkaasti ja järkevästi, ei hampaat irvessä.
”Meillä on koneet ylimitoitettu alaan nähden, mutta on mietitty, että sesonki voidaan hoitaa järkevään aikatauluun. Ei tarvitse tehdä 25-tuntisia päiviä. Ja jos tilanne vaatii, meillä on vielä tunteja reservissä. Jos nyt kylvettiin 12-tuntisia päiviä, kelien vaatiessa päivää pystyy jatkamaan.”
Haaralassa kyseenalaistetaan se, että yrittäjän pitää olla töissä 24/7. Tuleeko siitä sen kirkkaampi kruunu, Harden kysyy.
”Eikö yrittäjyyden mittarin pitäisi olla, että hommat hoidetaan tehokkaasti ja järkevissä aikatauluissa. Työ on tehtävä niin, että aivot pelaa mukana. Jos ajaa ittensä viimeiseen asti, en usko, että se parantaa työn jälkeä.”
Ulkopuolisia sparraajia
Haaralan tila on osakeyhtiö. Sen hallitukseen ei ole otettu sukulaisia, vaan maatalouden ulkopuolelta talousihmisiä sparraamaan omaa tekemistä.
”Me innostutaan kaikesta nopeasti, olemme idearikkaita ja kovia aloittamaan. Hallitus vaatii, että uudesta ideasta tehdään liiketoimintasuunnitelma. Se pakottaa laskemaan, miten asia oikeasti aiotaan hoitaa. Yleensä ensimmäinen kysymys on, missä tässä on palkka.”
Se on asia, johon molemmat tarttuvat. Oman itsensä arvostamista on myös se, että voi nostaa palkkaa. #Ylpeestimaalta.
Hallituksen kokoukset viime syksynä laittoivat miettimään, miten voi varautua, ettei tule toista yhtä pahaa katovuotta. Lopputuloksena kevättyöketju laitettiin uusiksi.
Ja otettiin muokkauksessa pieni askel taaksepäin. Aiemmin esimerkiksi kerääjäkasvit muokattiin keväällä ennen kylvöä, ja se kuivatti peltoja liikaa. Nyt niitä muokattiin jo syksyllä ja kylvettiin perään syysvehnää – joka jouduttiin ajamaan kokonaan ylös.
Sekin oli tietoinen ratkaisu. Luomussa syysvehnän ja kevätvehnän sekoituksella ei leivota, sekavehnälle ei oikein löydy ostajaa.
Vaatekauppa verkossa ja vanhassa navetassa
Yhdeksi isoksi kivijalaksi Haaralan tilan toiminnassa on kasvanut vaatekauppa.
”Sen piti olla vain harrastus. Olen aina inhonnut huomiovaatteita yli kaiken. Siksi olen tilannut ulkomailta Carharttin työvaatteita itselleni”, Vappula kertoo.
Yhtenä tylsänä marraskuun iltana -19 naputeltiin kirjettä Jenkkilään. Voisiko Haaralan tila Suomesta ryhtyä myymään samoja vaatteita? Pian oltiin yhteydessä Carharttin Euroopan organisaatioon. Ensimmäinen tilaus oli heidän mielestään aivan liian iso.
”Päätimme ottaa sen kuitenkin. Se myytiin viikossa. Pakkasimme vaatteita yötä myöten, se oli aivan hullunmyllyä. Organisaatiossa oltiin ihan että what?”
Hyvä startti oli perua tilan somekanavista. Ari on tehnyt youtubeen videoita kuutisen vuotta, ja seuraajista löytyivät ensimmäiset vaatekaupan asiakkaat.
”Sen piti olla vain harrastus, että saisi itselle vaatteet. Mutta olisi tyhmää olla tarttumatta, kun näkee mahdollisuuksia.”
Nyt vanhaan navettaan Pakaan kylälle on rakennettu vaatekauppa. Siellä käy asiakkaita niin maalta kuin kaupungistakin. Verkkokauppa toimii myös.
”Jos tukia ei laskettaisi, vaatekaupasta tulee ehkä 60 prosenttia tuloista, viljan myynnistä 40. Tuet toki muuttavat tilanteen.”
Vaatekaupan myötä on tullut huikeita kohtaamisia, Varden sanoo. Hän kertoo esimerkiksi lähes itkeneensä, kun eräs syrjäseudun isäntä sanoi, että hän on kulkenut isävainajansa vaatteissa, nyt hänellä on vaatteet ja voi mennä kylille. Jos vaikka löytyisi emäntä.
Vappula taas kertoo miehestä, joka osti heiltä kahdet housut. Hänellä oli samanlaiset jalassaan, ja ne olivat kuulemma 18 vuotta vanhat.
”Mies sanoi lähtiessään, että kai sä ymmärrät, että tulen uudestaan vasta 30 vuoden kuluttua, onko tuo sinun toiminta-ajatuksesi kovin fiksu.”
Siihen ehkä kiteytyy se, mitä Haaralan tilalla työvaatteelta halutaan.
”Myymme vain sellaisia, mikä kestää ja joita olemme itse testanneet. Emme kannusta ostamaan ostamisen ilosta.”
”Jokainen toki kulkee millaisissa vaatteissa haluaa, en yhtään halua sanoa, että tarvii puketua johonkin tiettyyn. Mutta ajattelen, että toimistotöihinkin pukeudutaan, miksei maataloustöissä. Minusta se on itsensä arvostamista ja vaikuttaa myös itsetuntoon. Ruotsalaisviljelijät kulkee öljykangastakki päällä”, Harden muistuttaa.
#Ylpeestimaalta.
Vappula kertoo, että hänelle jäi Eu-viljelijäkoulutuksesta mieleen kaksi asiaa: ei haittaa vaikka koneet on pesty. Jos maali on lähtenyt, spraymaali on edullinen ratkaisu.
”Eikä viljelijän tarvitse joka kerta näyttää siltä, että on justiin tehnyt koneremontin. Olet oman toimintasi käyntikortti, joku voi vaikka pellolla tulla kysymään tietä jonnekin.”
Samaan liittyy heidän mielestä myös siistit nurkkapielet. Rojukasat eivät ole pakollisia, arvostetaan itseä ja ympäristöä pitämällä paikat kunnossa.
Mitä tulevaisuudessa?
”Tavoite on hyvä elämä. Onni siitä, mitä tekee. Ettei tarvitse hampaat irvessä tehdä”, Harden pohtii.
Kun ideoita rakastava pariskunta pääsee vauhtiin, ei koskaan tiedä, missä ollaan hetken päästä.
”Pahin skenaario olisi se, että jämähdettäisiin tähän. Siinä kuolisi henkisesti. Maaseudulla kokeillaan rohkeasti kaikenlaista. Moni tekee vaikka mitä, mutta onko se turhan piilossa, kun ei niistä kauheasti tiedetä?”
Miellyttikö juttu? Hanki lukuoikeus tästä ja pääset lukemaan kaiken AGRImedian sisällön!
