savinen askelma
Liukastumisvaara.

”Jos traktorista ei hypittäisi kiireellä pois, tapaturmat vähenisivät neljänneksellä”

Vuosittain kylvö- ja muokkaustyössä sattuu 30-40 tapaturmaa.

Kiire, kiire. Siinä se, yleinen syy työtapaturmaan.

Kylvöaikaan traktorissa vietetään pitkä päivä. Työturvallisuutta tutkinut Luken erikoistutkija Jarkko Leppälä muistuttaa, että kun työpäivä venyy yli 8 tunnin, tapaturmariski kasvaa.

”Väsymys kasvaa. Traktorin tärinä on terveydelle haitallista ja väsyttää lisää. Siksi tärinädirektiivi ei ole turha.”

Tärinädirektiivi määrittelee traktorin istuimen hyväksyttävän tärinän.

”Ylipäänsä traktoritapaturmat vähenisivät neljänneksellä, jos traktoriin kiivetessä tai sieltä poistuessa ei kompuroitaisi. Kun sieltä hyppää ja alle sattuu liukas tai epätasainen maa, jalka nuljahtaa. On kiire, ja traktorin askelmat liukkaat savesta”, Leppälä sanoo.

Vuodet eivät ole veljeksiä tässäkään suhteessa

Kylvö- ja muokkaustyössä sattuu joka vuosi noin 30-40 tapaturmaa.

”Näistä suurin osa tapahtuu kylvö- tai maanmuokkauskoneiden huolto- ja korjaustehtävissä, koneita kiinnitettäessä ja irrotettaessa sekä koneilta koordinoimattomasti hypittäessä”, Leppälä kertoo.

Eri ikäisille sattuu erilaisia tapaturmia. Alle kolmikymppisillä tyypillisesti tulee loukkaantumisia traktorista hypätessä. Melan tilastojen mukaan koordinoimattomat hypyt ja alastulot ovat aiheuttaneet maataloudessa vuosittain noin 2 300 työkyvyttömyyspäivää.

40-50 -vuotiailla vuonna 2016 aurat ja äkeet aiheuttivat 1 400 työkyvyttömyyspäivää. Sen lähivuosina luku oli lähellä nollaa.

”2016 taisi olla hankala vuosi. Se kuvaa tätä alaa, miten sääriippuvainen se on.”

Hankalana vuonna koneet tukkeutuivat. Tukosta avataan, kädet osuvat teriin. Tai konetta ei ole tuettu kunnolla, se romahtaa päälle.

Yli 50-vuotiaiden tyypillisin työtapaturmariski liittyy kaatumisiin, liukastumisiin ja putoamisiin.

”On sitä itsekin tässä iässä jo vähän kankeampi, kroppa ei pelaa kuin nuorena”, Leppälä pohtii.

Kone ei toimi samalla logiikalla kuin ihminen

Kylvökone ei ole kuitenkaan millekään ikäluokalle ollut merkittävä tapaturmien aiheuttaja.

Peräkärry sen sijaan on.

”Vaikka menisi messuille katsomaan uusi kärryjä, kulkutiet kärryyn eivät ole aina kunnollisia. Vanhoista ne puuttuvat kokonaan, ovat vääntyneet tai menneet rikki. Tai sitten laidat ovat vääntyneet viljakuormien painosta niin, että niitä joutuu vääntämän kovasti kiinni tai auki, jolloin joku paikka revähtää tai sormet jäävät puristuksiin. Ja toki peräkärryistäkin hypitään, ja kiinnitysten ja irrotusten aikana osataan myös itseä satuttaa”, hän sanoo.

Traktorin hytissä seilaava irtotavara on riski.

”Sekin kannattaa muistaa, että automaatioavusteinen kone ei välttämättä toimi samalla logiikalla kuin käyttäjä itse. Vaikka kone sammutetaan siksi aikaa kun otetaan jumi pois, automaatio on voinut jäädä johonkin prosessin vaiheeseen. Kun jumin saa pois, automatiikka suorittaa prosessin loppuun vaikka kone ei ole päällä.”

Leppälä korostaa henkilösuojainten merkitystä. Haalari jo sinällään on henkilösuojain, se suojaa ihoa. Jokin kättä pidempi keppi ja viiltosuojatut hanskat tukkeutumien selvittämisessä säästäisivät monelta tapaturmalta.

Eikä maatilan töihin suunniteltu kypäräkään olisi hänestä joissain tilanteissa hullumpi vaihtoehto: ahtaissa paikoissa konetta rasvatessa se suojaisi päätä kolahtamisilta ja kypärän suojavisiiri silmiä. Kypärässä oleva valo lisäisi näkyvyyttä pimeällä ja voisi vähentää kompasteluja pimeässä – ja suojaisi päätä kaatumisissa.

”Kypärässä voisi olla myös kuulosuojaimet. Monipuolisella hyvin suunnitellulla kypärällä voisi itse asiassa vähentää useita eri henkilöriskejä maatilan töissä.”

Liikaa vakavia tapaturmia

Vakavaksi tapaturmaksi lasketaan sellainen, joka aiheuttaa yli 30 päivän sairausloman. Vakavien tapaturmien suhteen maatalous on pitkään ollut toimialoista valitettavasti ykkössijalla.

”Keskimäärin koneiden kanssa sattuvat tapaturmat aiheuttavat pitkiä sairauslomia. Jos traktorista hypätessä menee vaikka polven ristisiteet, paraneminen kestää.”

Hyvä olisi miettiä etukäteen mitä jos -kysymyksiä.

”Jos tulee tapaturmien takia keskeytyksiä, millaiset varasuunnitelmat? Onko varakone, onko varatekijöitä? Sesonkiaikaan urakoitsijoita ei saa ihan heti. Jos vaikka nilkka menee, ei kainalosauvoilla puolirampana hyttiin ole helppo päästä.”

Toisaalta Leppälä kertoo ehkä hieman kyseenalaista sankaritarinaa Amerikasta: neliraajahalvaantuneella toimii vain yksi sormi, mutta niin vain hän hoitaa isoa tilaa: nousee hissillä traktorin hyttiin.

”Lienee totta, että Suomessakin maatalouden työkulttuurissa ei ole annettu pienten työrajoitteiden estää työntekoa silloin, kun pellolle pitäisi lähteä. Toisaalta jos on olemassa varasuunnitelma, eikö sitä kannattaisi käyttää, jos sairastaa”, Leppälä kysyy.

Teksti: Saara Liespuu
Kuvat: Anu Jumppanen

Vastaa

JOKO LUIT NÄMÄ?

Lisää artikkeleita