Ilpo Wennström on visionääri, joka näkee, että kuluttajat voisivat olla osakkaana maatalousyrityksessä

”Me ostimme tilan Tiina-vaimon kanssa vuonna 1996 vierailta. Likvissä luki, että tila on elinkelvoton. Tiina on parturi-kampaaja ja minä automatiikka-asentaja”, toholampelainen Ilpo Wennström Bull Team Oy:stä kertoi yrittäjäuransa alkumetreistä Sarka-messujen Näin rakennat menestyvän maaseutuyrityksen -seminaarissa.

”Muistan, kun tuttu vanhaisäntä tokaisi 30 lehmän perhetilasta, että kukas ne heinät seivästää. Mutta maatalous kasvaa pala kerrallaan. Me olemme asuneet tilaa kohta 30 vuotta. Kun meille tehtiin 30 lehmän parsinavettaa, Ruotsin Arlan johtaja sanoi, että tulossa on jopa sadan lehmän navettoja. Se tuntui uskomattomalta. Nyt meillä on lähellä 300 lehmää.”

Navetan lisäksi Wennström on rakentanut Toholammin Härkänevalle biokaasulaitoksen, on perustanut WeKas Oy:n joka ottaa elintarvikepuolen sivuvirtoja vastaan, on rakentanut biokaasun tankkausaseman ja muita yrityksiä, että saa pidettyä kylällä palvelut yllä. Hän on mukana SEO:n kylmäasemassa, on ollut rakentamassa asuintaloja työntekijöille. Onpa kylällä itse perustettu palokuntakin.

”Se oli pakko perustaa, koska Härkäneva ei ole ihan keskellä kaikkea. Paloviranomaiset sitä vaativat, että sai lupia muuhun. Se on osakeyhtiö, ja osakeyhtiön pitää tuottaa voittoa. Ja se on voitollinen”, Wennström kertoo.

Hän myöntää, ettei nuorena miehenä puuhaan tarttuessaan tiennyt, millainen kokonaisuus on pystyssä 30 vuoden päästä.

”On hyvä katsoa rohkeasti eteenpäin. Ajan myötä visioita on tehty pidemmälle.”

Kokonaisuus ei olisi syntynyt ilman pitkäjänteistä ajattelua ja suunnittelua. Hän pohtii, ettei 30 lehmän parsinavetasta ole niin kauaa. Jos mietitään aikaa eteenpäin, mitä onkaan vastassa tulevaisuudessa, 30 vuoden kuluttua?

Kymmenen vuoden suunnitelma

Wennström on aina innostuneesti puhunut suunnitelmistaan. Jokainen yrittäjä välillä epäonnistuu, ja hän toteaa, että niistä on hyvä mennä läpi niin, ettei jälkikäteen mikään hävetä.

”Luonnonvarakeskuksen emeritusprofessori Kari Tiilikkalan kanssa olemme tehneet 10 vuoden suunnitelman. Sellaisia pitäisi minusta tiloilla olla enemmän”, hän toteaa.

Tukiasioiden epävarmuus mietityttää ja on selvä este pitkälle katsomisessa. Wennström on kuitenkin sitä mieltä, että kun laitetaan piste tulevaisuuteen, sitä kohti mennään. Suoraan sinne ei pääse, välillä tulee taka-askelia, mutta kun on selvä tavoite, sinne yleensä pääsee.

Kun on selkeä tavoite, ei niin kompastu pieniin asioihin. Hän ottaa vertauskohdan siitä, miten joku takertuu naapurin kissan pissaan omalla pihallaan. Jos on paljon tekemistä ja ajattelemista, ei sellaista edes huomaa.

”Isoilla vaihteella mennään ja alamäki vapaalla”, hän kuvaa.

Perhe on tärkein

Wennström korostaa Tiina-vaimon merkitystä: ”Perhe on tärkein. Se pitää muistaa, kun on tiukkaa.”

Hyvät yhtiökumppanit ovat myös tarpeen. He rauhoittavat, kun itsellä meillä lähteä mopo käsistä.

”Mutta kun jotain sovitaan, se yhdessä tehdään. Tuki on tärkeää ja verkosto. Että on ihmisiä, joihin voi olla yhteydessä, ovat he sitten asiakkaita tai kumppaneita.”

Vastuullisuus ei ole kuluerä – se on mahdollisuus

Maataloutta tarkastellaan nykyään suurennuslasilla. Ympäristövastuu, taloudellinen kestävyys ja sosiaalinen vastuu ovat kaikki osa samaa kokonaisuutta. Wennström näkee tämän ennen kaikkea mahdollisuutena.

”On turha lähteä jokaista säädöstä vastaan. Aina kannattaa katsoa, löytyykö tästä mahdollisuus. Ja yleensä löytyy.”

Biokaasulaitokset ovat tästä hyvä esimerkki. Kierrätyslannoitteet ovat vähentäneet väkilannoitteiden tarvetta, ja energia sekä liikennepolttoaineet pysyvät alueella.

”Olen miettinyt, että koskaan ei maataloudessa ole ollut näin hyviä mahdollisuuksia kuin tänä päivänä, kunhan vain lähdetään viemään niitä eteenpäin.”

Maaseutua pitää hänestä tuoda esille hyvien asioiden kautta. Toimialana maatalouden pitää nostaa kunnianhimoa näissä asioissa.

Vastuullisuus on muutakin kuin ympäristövastuu. Wennström toteaa, että ympäristöystävällinen ratkaisu on usein myös taloudellisesti järkevä. Ja sosiaalinen vastuu – se, että työllistää ja pitää alueen elinvoimaisena – on yhtä tärkeää.

”Olen miettinyt, missä mallissa maailma on: Eurooppa on polvillaan, jos Venäjän pakotelistalle tulee lannoitteet. Kuitenkin Suomessa on fosforia aivan tarpeeksi, kunhan se vain hyödynnetään. Meillä on paljon, mitä voi tehdä.”

Talouden johtaminen on kaiken perusta

Wennström korostaa talouden johtamista. Se on kaiken perusta. Yrityksen pyörittämisen pitää olla kannattavaa.

”Kierrätyspuolen asiat on tehty samalla periaatteella: ei tehdä, jos ei tuota tai jos ei ole näköpiirissä, että alkaa tuottamaan.”

Häneltä on kysytty, miten maatalous on muuttunut EU-aikana: ”Silloin oltiin persaukisia, ja niin nytkin. Ei ole kovia muutoksia”, hän virnistää.

Jos investoi, täytyy pitää hyvät välit pankkiin. Huonoja päiviä aina tulee, ja silloin voi asioista jutella. Wennströmin sanoin maatalouden arki on katastrofista toiseen menoa.

”Meillä on ollut mahtava porukka. Aamulla tehdään navettatyöt ja syödään yhdessä aamupala. Siinä jutellaan, suunnitellaan ja kuunnellaan.”

Työntekijöiden kuuntelu on tärkeää. Kun on hyvä porukka töissä, heiltä tulee hyviä ehdotuksia. Jos ei kuuntele herkällä korvalla ja toimii kuin diktaattori, se tulee aina omille nilkoille, hän toteaa.

Tärkeää on tilan kehittyminen

Wennströmin tilalla on tehty myös rohkeita omistuksellisia ratkaisuja. Viime kuussa 51 % tilasta lahjoitettiin pitkäaikaiselle työntekijälle, Jarille, joka on tehnyt tilalla töitä viisivuotiaasta alkaen.

”Meille ei ole tärkeää, että tila pysyy suvussa. Tärkeää on, että se pysyy elinkelpoisena ja kehittyy. Jari on loistava yrittäjä.”

Hän näkeekin, että maataloutta pitää viedä entistä enemmän yritysmäiseen suuntaan, tilakaupassa seuraava omistaja voi olla kuka vain.

Tulevaisuuteen Wennströmillä on yksi visio: kuluttajat voisivat olla osakkaina yrityksissä.

”Se poistaisi vastakkainasettelua ja lisäisi ymmärrystä siitä, mistä ruoka tulee. Osakkeen ostanut kuluttaja voi kaupassa kertoa, että tässä on meidän maitoa ja lihaa myynnissä.”