Biokaasulaitoksen pullonkaula: miten saada mädäte kustannustehokkaasti viljelijän pellolle?
”Logistinen ketju on kokonaisuus. Yksikin hidastava osa-alue vaikuttaa koko ketjuun. Aina kun työ hidastuu, tulee lisäkustannuksia”, Tero Liukas sanoo.
Kuljetus Tero Liukas Oy:n toimitusjohtaja Tero Liukas Loimaan Alastarolta on toiminut 15 vuotta pelkästään biokaasulaitosten mädätteiden sekä maatalouden lietteiden parissa. Aiemmin yritys myös levitti mädätettä, nyt tarjolla on vain kuljetuspalvelua. Liukas operoi viidellä Gasumin laitoksella.
Hän toteaa, että biokaasulaitosten ikuinen pullonkaula on saada mädäte kustannustehokkaasti viljelijän pellolle. Matkassa on monta mutkaa.
Ravinteiden hintaa ei voi suoraan verrata mineraalilannoitteisiin
Liukkaan kokemuksen mukaan biokaasulaitosten suunnitelmissa usein unohdetaan mädätysjäännöksen kustannukset. Jokainen peltohehtaari ei ole orgaaniselle lannoitteelle käyttökelpoinen.
”Biokaasulaitos ei pyöri, jos mädätteelle ei ole sijoituskohdetta pellolla. Kannattaa huomioida, että laitoksen ympärillä olevasta pellosta ei välttämättä ole käyttörajoituksista ja ennakkoluuloista johtuen käytettävissä kuin ehkä kolmannes.”
”Lietteiden levityskausi on hyvin rajallinen. Myös levityskaluston saatavuus eri alueilla voi muodostua haasteeksi.”
Hän pitää ongelmana kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Viljelijä haluaa mädätettä tiettyyn aikaan, urakoitsija ehtiikin paikalle vasta muutaman päivän päästä. Tämä korostuu sateisina vuosina.
Mädätysjäännöksen levityksestä aiheutuu tallausvahinkoja.
”Oikein käytettynä mädäte on erinomainen ravinnelähde, mutta sen rahallinen arvo ei ole yksi yhteen mineraalilannoitteen kanssa, vaikka konsulttifirmat niin kertoisivat. Tämä vääristää budjetin, kun suunnitellaan laitoksen rakentamista.”
Tyypillisesti levityskustannukset maksaa viljelijä, kuljetuskustannukset biokaasulaitos. Sama systeemi kuin karjatilojen lietteiden kanssa.
Liian usein ahtaat putkilinjat hidastavat lastausta
Biokaasulaitokselta mädätettä voi lastata puomilla avoaltaasta tai lastauskaivosta, letkulla tai imukartiosta. Puomilla lastaaminen on tehokkainta, sillä saa jopa 40 kuutiota kolmessa minuutissa. Myös levityskalusto pystyy hyödyntämään tätä lastausmallia.
Jos pellot ovat lähellä, ei tarvita kuorma-autoja, vaan levityskalusto voi ottaa suoraan altaasta. ”Lähellä” tarkoittaa Liukkaan mukaan alle viiden kilometrin matkaa.
Muut lastausmuodot ovat puomia tehottomampia.
Letkulastaus on laitokselle edullisin tehdä, mutta siitä voi tulla tehokkuutta rajoittava palikka.
”Liian helpolla tehdään ahtaat putkilinjat. Putken halkaisijan kasvattaminen kolmanneksella kasvattaa virtausta puolella.”
Tanskassa käytetään paljon imukartiosta lastaamista. 300 millin putken päässä on imukartio. 40 kuution lastaamiseen menee 5-6 minuuttia.
Tilaa myös pihaan…
”Levityskaudella voi olla niin, että käydään vartin välein hakemassa kuormaa. Tarvitaan hyvät tilat, että lastauksen voi tehdä nopeasti.”
Mädätettä kuljetetaan yleisimmin puoliperävaunuyhdistelmällä. Nuppiautojakin on käytössä, samoin täysperävaunuyhdistelmiä.
Liukas sanoo, että levityksessä vetoletkulevitys on yleistynyt. Siinä pätevät samat asiat kuin karjan lietelannan levityksessä: mielellään yli 10 hehtaarin ala, ettei tarvitse koko ajan kerätä letkuja.
Pitkätkin pumppausmatkat onnistuvat.
”Tiedän Varsinais-Suomesta kaksi sikatilaa, joissa molemmissa viemäriputkea on upotettu maahan siirtolinjaksi kymmenen kilometriä. Se vaatii toki suotuisan maaperän.”
Hän sanoo, että kustannustehokkaassa levityksessä traktorin ja levitysvaunun yhdistelmällä ajetaan alle viiden kilometrin matkaa. Pidemmät kannattaa kuljettaa kuorma-autolla.
”Kontti pellon reunaan, ja kuorma-auto purkaa sinne. Levitystraktori pysyy pellolla. Ei tule traktorirallia teitä tukkimaan.”
…ja varastoaltaaseen
Varastointi on biokaasulaitoksen toiminnassa suurin pullonkaula. Mädätteen varastotilaa pitää olla runsaasti järkevän matkan päässä, muuten laitoksen kassavirta muuttuu nopeasti negatiiviseksi, Liukas toteaa.
”Laitoksella vähintään kuukauden, mutta mieluiten kolmen kuukauden varastointitila. Tulee kelirikkoaikoja, huoltoja, juhlapyhiä. Ja laitoksen altaasta saadaan operoitua lähialueen peltolevitykset.”
Varastoinnissa hyödynnetään lopettaneiden karjatilojen altaita. Ne ovat yleensä 100-700 kuutioisia. Kaikkien altaiden nimellisestä kapasiteetistä on talvella käytettävissä vain 70-80 prosenttia. Pohjasakkaa on noin 30 senttiä ja vesivaraa 15-20 senttiä.
”Lopettaneilla tiloilla on yleensä ahtaat nurkat. Joskus on tehty raivaussahalla töitä, että on saatu tavara perille. Toimivien karjatilojen altaat ovat lopputalvesta mahdollisia vastaanottajia, mutta syksyn ja talven on täytynyt olla suotuisia.”
Uuden betonialtaan rakentaminen on investointina kallis, mutta pitkäikäinen. Kumialtaissa Liukas näkee ongelmia lastauksen ja sekoituksen järjestämisessä. Rikkoutumisvaara on suuri. Erillisen betonisen lastausaltaan rakentaminen on järkevää, mutta lisää kustannuksia.
Kolmas vaihtoehto on lietesäkki. Se on investointina betonialtaan hintainen ja vaatii erillisen lastausaltaan. Hyvä puoli on siinä, ettei sadevesistä tule ongelmaa. Tehokkaan sekoituksen järjestäminen on kuitenkin todella haastavaa.
