Viivästetyllä kylvöllä uutta intoa kevätrypsin viljelyyn
Olisiko viivästetty kylvö yksi tapa vähentää kevätrypsin viljelyn riskejä? AGRImedian toimittaja kertoo omista kokemuksistaan ja haluaa herättää keskustelua aiheesta.
Kun viljelijöitä pyydetään mainitsemaan yksi kevätöljykasvien viljelyn haaste, vähintään yhdeksän kymmenestä mainitsee tuholaiset. Vaikka markkinoilla on tarjolla monipuolinen valikoima torjunta-aineita ja käytössämme on moderneja kasvinsuojeluruiskuja, tuholaistorjunta on välillä haastava laji.
Tänä kesänä Etelä-Pohjanmaalla kirppapaine vaikuttaa olleen siedettävä, mutta rapsikuoriaispaine on vaihdellut paljon jopa pienen alueen sisällä.
Omien haastattelujeni mukaan ruiskutuksia on jouduttu keskimäärin tekemään yksi tai kaksi. On kasvustoja, joissa ei ole esiintynyt kuoriaisia. Joissakin tapauksissa on vaadittu kolme torjuntakertaa.
Perinteinen viljelytapa – työläs ja kallis huonona satovuotena?
Öljykasvit kuuluvat tilani viljelykiertoon vakituisesti. Viljelen pääasiassa kevätrypsiä noin 10-20 % osuudella pinta-alasta. Panostan öljykasvien viljelyyn täysillä tavoitellen hyvän sadon lisäksi myös hyvää esikasviarvoa.
Kevätrypsi on viljelyksessä nyt seitsemättä vuotta. Viljelytoimet on tehty ”oppikirjan” mukaisesti. Keskimäärin satoa on kertynyt noin 2200 kiloa hehtaarilta.
Viljelykiertosuunnitelman mukaisesti kylvin tänä keväänä 17 hehtaaria Sinuhe-kevätrypsiä. Kylvin valtaosan toukokuun puolivälissä, heti viljojen kylvön jälkeen.
Viljelytoimet tehtiin perinteiseen, totuttuun tapaan. Muokkausmenetelmänä oli syyskyntö ja tasausäestys keväällä. Torjuin rikkakasvit Galeralla, heinämäiset rikkakasvit Targa Superilla ja rapsikuoriaisia kolmesti. Täyskukinnan aikana torjuin pahkahomeen Folicur Xpertin ja Zaftran seoksella. Ruiskutuskertoja kertyi viisi.
Vaikka kustannuksia kertyy ajokerroista ja tuotantopanoksista, en näe niitä ongelmana – kunhan satoa tulee 2 000-3 000 kg/ha. Joinakin vuosina sato on ollut puolet tai kolmannes tavoitellusta. Kiinnostusta on kuitenkin saada viljelykustannuksia alaspäin.
Kokeilussa myöhästetty kylvö
Jotta kevätrypsin viljely ei olisi tasaista suorittamista, päätin tänä keväänä kokeilla jotain uutta. Kylvin kokeeksi kolmanneksen kevätrypsistä vasta toukokuun lopussa. Ajatuksena oli vähentää kemiallista kasvinsuojelutarvetta, sillä etälohkoille on ikävä ajaa ruiskun kanssa useasti. Perustavoitteena oli saada kohtuullinen kasvusto vähillä tuotantopanoksilla.
Esikasvina lohkoilla oli kaura, jonka alla kasvoi italianraiheinän ja puna-apilan seos. Maa oli tarkoitus kyntää syksyllä, mutta märkien olosuhteiden takia se jäi tekemättä. Keväällä kauran sitkeä olkimassa ja runsas kerääjäkasvusto aiheuttivat haasteita kevytmuokkaukseen, joten päätin kyntää lohkot.
Välittömästi kyntöä seuraavana aamuna kylvin lohkot suoraan kynnökselle. Tasasin vain päisteet äkeellä. Koska sateita ei sääennusteiden mukaan ollut odotettavissa, jyräsin kylvön jälkeen.
Kevätrypsi taimettui nopeasti, eikä kirpoista ollut haittaa. Myös rapsikuoriaispaine oli huomattavasti muita lohkoja pienempi. Aikaisen nuppuvaiheen torjunta riitti.
Rikkakasvien torjuntatarve tuntui sekin vähäisemmältä. Ehkä kevätkyntö ja rypsin nopean taimettumisen seurauksena tullut varjostus heikensivät rikkakasvien kilpailukykyä. Heinämäisiä rikkakasveja ei tarvinnut torjua ollenkaan. Ohdaketta torjuin Galeralla pesäkekäsittelynä. Huolellisella ennakoivalla torjunnalla viljavuosina tämäkin olisi voitu välttää.
Myöhäisestä kylvöstä vakiintunut toimintatapa
Vuodet eivät ole veljeksiä, eikä yhden tai kahden vuoden perusteella voi tehdä suuria johtopäätöksiä. Myöhästetyn kylvön kokeilu herätti kuitenkin ajatuksia – sitä täytyy kokeilla myös ensi keväänä.
Jo yhden tai kahden tuholaistorjuntakierroksen poisjääminen tuo säästöä viljelykustannuksiin. Vaikkei torjuntakustannus olisi mahdoton, säästetään työaikaa. On kuitenkin muistettava, ettei myöhäinen kylvö ole välttämättä tae pienemmälle rapsikuoriaispaineelle. Rapsikuoriaisten esiintymisaika saattaa vaihdella jonkin verran vuosittain.
Kylvöä myöhästyttämällä keväällä voidaan torjua hankalia rikkakasveja mekaanisesti kesannoimalla tai glyfosaattiruiskutuksin. Näen tämän etuna, jos esimerkiksi juolavehnää esiintyy runsaasti. Pelkkä glyfosaatti tai äestys voi riittää rikkatorjunnaksi, jos siemenpankkia ei ole valtavasti.
Keskeinen myöhästetyn kylvön onnistumisen tekijä on kevätkosteuden säilyttäminen maassa. Kevätkyntö ei ole yleensä onnistunut hietamailla, mutta tänä vuonna se toimi. Toimiiko ensi keväänä? Toinen vaihtoehto on matala kevytmuokkaus tai suorakylvö.
Viljelykiertovaikutus maksimiin
Kevätrypsi on riskialtis viljelykasvi, joten viivästetyn kylvön ohella olen hakenut myös muita keinoja riskien pienentämiseksi. Yksi niistä on esikasviarvon maksimointi.
Tänä vuonna kylvin kaikkien kevätrypsien alle puna-apilaa ja valkoapilaa sekä vähän italianraiheinää. Ajatuksena oli, että rypsin mahdollisesti epäonnistuessa nurmiseos kasvaisi ja vihermassaa kertyisi maahan muokattavaksi. Rypsit kuitenkin kasvoivat sen verran reheviksi, että nurmiseos on tukehtunut varjostukseen.
Ensi vuonna on tarkoitus kokeilla myöhästettyä kylvöä välikasvin jälkeen. Urakoitsija kylvi syysvehnän aluskasviksi runsaan apilaseoksen. Suunnitelmana on, että olosuhteiden salliessa apila jatkaa keväällä kasvua toukokuun ajan. Toukokuun lopussa kynnän apilan ja kylvän kevätrypsin suoraan kynnökselle.
Miksi tällaista hifistelyä? Yksin esikasviarvon takia. Haluan ladata maata parempaan kasvukuntoon menettämättä satovuosia. Välikasviapila ruokkii seuraavan vuoden kevätrypsiä, joka puolestaan ruokkii seuraavan vuoden viljaa. Tavoitteena olisi kylvää syysvehnä aina kevätrypsin jälkeen, mutta Pohjanmaan korkeudella tavoite ei läheskään aina toteudu. Tällöin syysvehnä korvataan kevätvehnällä tai ohralla, joskus myös kauralla.
