Pellot köyhtyvät fosforin osalta – olisiko aika päivittää viljavuusfosforin tulkintaa?
Peltojen viljavuusfosforin väheneminen näkyy selvästi Viljavuuspalvelun tilastoissa.
Sitran johtava asiantuntija Liisa Pietola haastoi Maaperätieteen päivillä kuulijoita viljavuusfosforin tulkinnoista.
”Minusta on kummallista, että se, miten multavaksi pelto on hypistelty, vaikuttaa siihen, kuinka paljon lannoitefosforia sinne saa käyttää.”
Hypistelyllä Pietola viittaa siihen, että maalaji määritetään aistinvaraisesti.
Eurofins Viljavuuspalvelussa, jossa valtaosa suomalaispeltojen maa-analyyseistä tapahtuu, aistinvarainen maalajin ja multavuuden määritys on erityisessä seurannassa.
”Sitä seurataan sekä yrityksen sisäisesti että korkeimman mahdollisen ulkopuolisen tarkastuselimen, Finasin, toimesta. Viljavuuspalvelu on ainoa laboratorio Suomessa, jolla on akkreditointi aistinvaraiselle maalajin ja multavuuden määritykselle”, Eurofins Viljavuuspalvelun analyysipalvelupäällikkö Venla Jokela sanoo.
Maalajin määrittäjien tuloksia verrataan hehkutustulokseen 10 kertaa vuodessa järjestettävillä omavalvontatesteillä.
”Jos multavuutta analysoitaisiin kaikille näytteille hehkutushäviönä, se nostaisi analyysin hintaa noin kymmenellä eurolla per näyte”, Jokela sanoo.
Maanäyteanalyysin antaman tuloksen luotettavuus on monen tekijän summa. Se alkaa lohkon ominaisuuksista. Maalajit, multavuus ja ravinnepitoisuus vaihtelevat lohkon sisällä. Edustavan näytteen ottaminen voi olla hyvinkin haastavaa.
Aistinvarainen maalajimääritys antaa raamit sallituille lannoitemäärille.
”Kaikilla on tavoitteena parantaa lohkon multavuutta. Mutta se kääntyy heikkoudeksi, jos multavuuden kasvu rajoittaa lannoitefosforin käyttöä”, Pietola toteaa.
Siksi hänestä olisi nyt aika miettiä, ovatko vanhat taulukot vielä relevantteja. Mihin niiden tiedot perustuvat, mistä luvut on otettu? Mitä tutkimusta on taustalla?
”Jotenkin minusta tuntuu, että taulukkoja ei ole tehty nykyiseen tarkoitukseen. Tämä voi olla yksi asia, joka hidastaa viljelyn kehittymistä. Jos näin on, taulukot pitää laittaa uusiksi.”
Jos multavalla savimaalla fosforiluku on 6,9 milligrammaa litrassa, viljavuusluokka on taulukon mukaan välttävä. Jos lohko on runsasmultainen, viljavuusluokka paranee tyydyttäväksi. Samalla fosforilannoituksen enimmäismäärä pienenee 16 kilosta 10 kiloon hehtaarilla.
| Viljavuusluokka | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Viljat, öljy- ja palkokasvit | 34 | 26 | 16 | 10 | 5 | ||
| Viljat, öljy- ja palkokasvit, lantapoikkeus* | 34 | 26 | 16 | 15 | 15 | ||
| Yksi- ja moniv. rehunurmet, rehumaissi | 46 | 38 | 30 | 20 | 11 | ||
| Yksi- ja moniv. rehunurmet, rehumaissi, lantapoikkeus* | 46 | 38 | 30 | 30 | 20 | ||
| Laidun | 24 | 16 | 8 | 5 | 5 | ||
| Peruna | 55 | 55 | 55 | 55 | 35 | 20 | 5 |
| Sokerijuurikas | 63 | 63 | 50 | 43 | 25 | 15 | 5 |
| Muut kasvit, peltoviljely | 30 | 20 | 15 | 10 | 5 |
Viljavuusfosfori vähenee
Eurofins Viljavuuspalvelu analysoi valtaosan Suomen viljavuusnäytteistä.
”Aineistomme osoittaa, että fosforin määrä on systemaattisesti vähentynyt viljelysmaissa vuosien kulussa”, Venla Jokela kertoo.
Viljavuuspalvelussa fosfori uutetaan maanäytteestä ammoniumasetaatilla. Vuosittain talossa käsitellään noin 100 000 näytettä.
Jokela kertoo, että vuosien 2001 ja 2020 välillä on selvästi nähtävissä siirtymä matalampiin fosforiluokkiin. Hän on luokitellut fosforin viisivuotiskausittain. Esimerkiksi toiseksi alin fosforiluokka eli ”huononlainen”, on kasvanut vuosista 2001-2005 vuosiin 2016-2020 yli kahdeksan prosenttiyksikköä.
Samaan aikaan viljavuusluokan ”hyvä” osuus on pienentynyt 4,3 prosenttiyksikköä.
Jokela toteaakin, että tulosten perusteella peltomaamme köyhtyy fosforin osalta.
Euroopassa fosforia on enemmän
Eurofins Agro Wageningenissa on analysoitu Euroopan peltomaiden maan fosforipitoisuuksia uuttamalla kalsiumkloridilla.
”Tulosten perusteella Suomen peltojen fosforimäärä on moni muita Euroopan maita pienempi”, Jokela sanoo.
Suurimmat pitoisuudet mitattiin Belgiassa, Hollannissa ja Saksassa.
”Suomessa lannoitteiden käyttö on kokonaisuudessaan vähäisempää kuin monissa muissa Euroopan maissa. Peltoalaltaan pienissä mutta runsaasti karjaa omaavissa valtioissa lantaa joudutaan jopa kuljettamaan ulkomaille. Pellot ovat valmiiksi fosforilla kyllästettyjä. Myös ympäristösitoumuksissa eri maiden välillä on eroja muun muassa siinä, miten lannoitteita voi eri lohkoille kohdentaa.”
| Fosfori (CaCl2) mg/kg | |
| Belgia | 4,39 |
| Hollanti | 3,18 |
| Saksa | 2,93 |
| Ruotsi | 2,64 |
| Tanska | 2,58 |
| Norja | 1,86 |
| Ranska | 1,64 |
| Suomi | 1,42 |
| Unkari | 0,91 |
Onko Suomen peltojen fosforipitoisuus laskenut jo liiaksi? Onko fosforipitoisuus huoltovarmuusriski?
Jokela sanoo samaa kuin Pietola: viljavuustutkimusten tulkinnassa olisi päivitettävää.
”Tulkinta on tehty 1940-1950 -luvuilla. Joitakin tietoja on päivitetty 1990-luvulla, mutta päivitettävää olisi edelleen. Tuolloin tulkinnan teki suuri työryhmä viljelykokeineen. En tiedä, miten sellainen onnistuisi tänä päivänä.”
Jokela muistuttaa, että kasvilajikkeet ovat muuttuneet ravinteiden käytön tehokkuudessa. Myös ilmasto on muuttunut.
”Aiemmin ei pystytty huomioimaan esimerkiksi sienijuurisymbioosia, joka liittyy fosforin käyttökelpoisuuteen kasveille. Myös kasveilla on eroja ravinteiden käytössä, ja niitä ei tietenkään ole voitu lisätä viljavuusluokkataulukoihin. Useilta tahoilta olemme kuulleet, miten viljavuusluokissa olisi päivitystarvetta, mutta Viljavuuspalvelu on aikoinaan ollut vain yksi toimija työryhmässä.”
Onko maan fosforiluku jo huoltovarmuuskysymys?
”Uudet lajikkeet, jotka on kehitetty pidempää kasvukautta varten, ovat satoisia ja vaatisivat suurempia lannoitusmääriä mitä nykyinen järjestelmä sallii”, Jokela sanoo.
Hän näkee, että fosforista voi tulla huoltovarmuusasia.
”Jollain aikavälillä ongelmia voi seurata, jos ravinnemääriä rajoitetaan samalla lailla kuin viimeiset vuosikymmenet. Mutta toki tämä nivoutuu läheisesti viljavuusluokkaongelmaan.”
Peltolohkojen väliset erot vaikuttavat myös. Jokela muistuttaa, että kaikissa ei ole samaa satopotentiaalia. Jos viljavuusluokka on tyydyttävä tai sitä korkeampi, sadot eivät fosforinpuutteen takia jää pieneksi, vaikka fosforilannoitusta vähentäisi joksikin aikaa.
”Tässä tehdään pellolle velkaa. Jos on lannoittamatta useita vuosia, pakosti fosforivarannot ehtyvät. Tyydyttävä-luokkaa huonompia peltoja tulisi toki lannoittaa, koska sillä on jo selvä vaikutus kasvien kasvuun. Kun koko ajan mennään vielä heikompiin luokkiin, ei voi enää vaan jättää lannoittamatta tai maat köyhtyvät.”
Jokela sanookin, että olennaisinta olisi löytää oikea tasapaino maan viljelykunnon ja ympäristönäkökulmien huomioimisen välillä.
Piditkö lukemastasi? Tilaa lukuoikeus täältä.
