Onko nyt tuhannen taalan paikka välikasville?

ProAgrian asiantuntija Perttu Perälä sanoo, että Suomessa välikasveja ei olla vielä isossa mittakaavassa käytetty. Sen sijaan Keski-Euroopassa ne ovat suosittuja.

Kun puhutaan välikasvista, on hyvä varmistaa mitä sillä tarkoitetaan.

Välikasvilla tarkoitetaan kasvia, joka kylvetään peltoon talveksi sen jälkeen, kun pääsatokasvi on puitu.

Välikasvi pitää pellon kasvipeitteisenä talven yli. Sen voi päättää keväällä esimerkiksi glyfosaatilla tai kyntämällä ennen kuin seuraava satokasvi kylvetään peltoon.

Välikasvin idea on lähes sama kuin kerääjäkasvilla tai aluskasvilla: se sitoo ravinteita, parantaa maan rakennetta ja multavuutta sekä vähentää eroosiota silloin, kun maa olisi muutoin paljas.

”Välikasvi on ikään kuin täytekasvi, joka pitää maan vihreänä mahdollisimman pitkään”, Perttu Perälä kiteyttää.

Välikasveja voivat olla esimerkiksi Keski-Euroopassa suositut hunajakukka ja öljyretikka, mutta myös viljat ajavat asiansa.

”Välikasville tärkeää on nopea kasvuunlähtö”, Perälä huomauttaa.

Tänä kesänä kevätviljojen sato on jäämässä heikoksi. Niitä ollaan myös päästy puimaan poikkeuksellisen aikaisin.

Koska vedestä on ollut pulaa, satokasvit eivät ole välttämättä pystyneet hyödyntämään kaikkia niille annettuja ravinteita, Perälä arvioi.

”Voidaan olettaa, että maassa on nyt paljon liukoisia ravinteita. Välikasvi voisi olla nyt siinä mielessä hyvä veto, että sen avulla saataisiin ne liukoiset ravinteet orgaaniseen muotoon.”

Jos ravinteet jäävät liukoiseen muotoon, ne voivat huuhtoutua vesistöön tai syvemmälle maahan, jolloin seuraavan satokasvin on yhä vaikeampi hyötyä niistä.

Välikasvia puoltaa nyt myös se, että sateiden myötä maassa on kosteutta, mikä helpottaa itämistä.

Perälän mukaan välikasvia ei kannata lähtökohtaisesti hävittää ennen kevättä, vaikka pakkanen tuhoaisikin kasvuston jo alkutalvesta.

”Pelto olisi hyvä jättää kasvipeitteiseksi. Jos maata muokataan ja tulee sateinen talvi, välikasvista saatuja hyötyjä voidaan menettää. Kyllä ravinteet on parhaiten tallessa, kun ne on siinä kasvimassassa sidottuna.”

Perälä huomauttaa, että välikasvin kylvämiselle on ravinteiden sitomisen lisäksi muitakin perusteita.

”Ainahan maa tykkää, kun siellä kasvaa jotain. Jos sinne kylvetään jotain normaalista viljelykierrosta poikkeavaa, mikrobeille saadaan uudenlaista ruokaa. Tietenkin kun juuri kasvaa, aina se jotain tekee maan mururakenteelle.”

Lisäksi pellon pinnassa olevan vihermassan ansiosta eroosioriski pienenee.

”Suomessa se ei niin iso ongelma ole kuin Keski-Euroopassa. Silti täälläkin, varsinkin syyskynnetyillä mailla maa-ainesta karkaa jonkin verran sateiden mukana”, Perälä sanoo.

”Monesti siinä kevyimmässä maa-aineessa on paljon humusta ja sitä on helppo menettää sekä tuuli- että vesieroosiossa.”

Välikasvi ei vaadi isoja satsauksia

Perttu Perälä kertoo, että yksi hyvä ja melko riskitön vaihtoehto on kylvää välikasviksi esimerkiksi syysruis tai syysvehnä mahdollisimman pienin kustannuksin.

Jos kasvusto selviytyy talven yli, siitä voi saada myöhemmin jopa ihan puitavan sadon.

Joka tapauksessa välikasvi on tehnyt vähintään ne välikasville tarkoitetut tehtävät, eli sitonut ravinteita, kuohkeuttanut maata ja vähentänyt eroosiopainetta.

Jos kasvusto näyttää keväällä heikolta, sen voi lopettaa esimerkiksi glyfosaatilla ja kevytmuokkauksella tai huolellisella kynnöllä.

”Ruis on maailman suosituin kerääjä- ja välikasvi, mutta meillä Suomessa sitä on totuttu viljelemään vain satokasvina. Rukiin siementä voi monella viljelijällä olla myös omissa varastoissaan jo valmiiksi”, Perälä huomauttaa.

Jos välikasvin haluaa kylvää peltoon minimikustannuksilla, siemenen voi levittää peltoon esimerkiksi suorakylvönä tai jopa pintalevittimellä.

Välikasville tärkeää on nopea kasvuunlähtö.

Etenkin sellaisilla lohkoilla, joissa maan rakenne ei ole paras mahdollinen, halvalla tehty syysvilja voisi olla hintansa arvoinen satsaus, Perälä kertoo.

”Jos kasvusto ei selviydy kevääseen, siinä ei ole varsinaisesti menetetty mitään. Päinvastoin, syksyllä juuristo ja vihermassa ovat tehneet maan rakenteelle hyvää.”

Perälä viljelee itsekin maata Laihialla, jossa hänen omien sanojensa mukaan ”harjoitetaan kaikenlaista nuukuutta.”

”Tiedän tapauksia, jossa on suoraan puimurin torvesta laskettu syysviljaa pintalevittimen kyytiin ja levitetty viereiselle pellolle. Ilmeisesti onnistumisiakin on saatu”, hän nauraa.

Oli valinta välikasviksi mikä tahansa, Perttu Perälän mukaan siinä on tärkeää ottaa huomioon viljelykierto.

Esimerkiksi jos viljelykierrossa on öljykasvia, ei sellaista kannata möhöjuuririskin vuoksi kylvää enää välikasviksi.

”Jos on erikoiskasveja viljelyssä, pitää huomioida se, ettei välikasvi häiritse omaa viljelyä tautipaineen vuoksi. Muuten välikasvi voi lisätä tulevina vuosina tautipainetta kasvustossa”

Perälä sanoo, että kalliimpia, mutta Keski-Euroopassa suosittuja välikasveja ovat esimerkiksi hunajakukka.

”Saksassa sitä näkee paljon. Useimmiten se on silti jonkin sortin seos, mitä siellä suositaan.”

Hunajakukan lisäksi hyvä vaihtoehto on öljyretikka.

”Se lähtee nopeasti kasvuun ja sen juuri on hyvä kuohkeuttaja. Jos on pintatiivistymää tai jankkoa, tämä poraa siitä läpi.”

Välikasvin tarkoitusperä on pitkälti sama kuin aluskasvin. Siksi välikasvin kylväminen peltoon syksyllä ei välttämättä ole se helpoin ratkaisu pitää pelto kasvipeitteisenä talven yli.

Välikasville ei saa myöskään erillistä tukea, Perälä sanoo.

”Kun aluskasvin kylvää peltoon satokasvin kylvön yhteydessä, kasvi on pellossa valmiina ja se tekee saman työn kuin välikasvi”, Perälä huomauttaa.

Hän sanoo, että vaikka välikasvin kylväminen kuulostaa vaivattomalta, elokuussa on usein muutakin tekemistä.

”On puintia, remonttia ja kuivaamista. Jos kylvää välikasvia, sen on parasta sujua joutuisasti.”

Siksi hän kannustaa viljelijöitä vähintään harkitsemaan ensi keväälle aluskasvin kylvöä satokasvin alle.

”Niitä olisi hyvä viljellä enemmän. Ensi tukikaudella niihin tulee varmaan lisäkannustimiakin, joten niiden viljelyä olisi hyvä harjoitella ennen sitä.”