Öljykasvien suhteellinen asema markkinoilla on vahvistunut
Öljykasvien merkitys nykyisissä toimintaympäristön muutoksissa liittyy erityisesti hajautettuun riskinhallintaan sekä tuotantorakenteen tasapainottamiseen, Mauri Yli-Liipola sanoo.
VYR:n kylvöaikomuskyselyn mukaan kevätöljykasvien kokonaisala olisi kasvamassa viime vuodesta. Kevätrapsiala kasvaa kyselyn mukaan 20 prosenttia viime vuodesta, rypsiala pysyy samana.
Kesällä 2025 öljykasvia kasvoi noin 57 000 hehtaarilla.
”Näillä ennusteilla öljykasviala kasvaa 60 000 hehtaariin. Arvioimme siemenkaupan pohjalta, että kevätrypsialakin voisi vielä kasvaa. Suunta on nyt oikea”, Apetit Kasviöljyn kehityspäällikkö Mikko Kaase sanoo.
Viime vuosi ei ollut kevätöljykasvien vuosi, ne kärsivät kukinnan päälle osuneesta helteestä. Sen sijaan vuosi oli täydellinen syysöljykasveille, joista puitiin kaikkien aikojen ennätyssatoja Suomessa.
Edelleen alituotantokasvi
Kaase sanoo, että vaikka kevätöljykasviala kasvaisi ennusteesta merkittävästikin, ei tule tilannetta, etteikö öljykasvi menisi kaupaksi. Puristuskapasiteettia on paljon verrattuna tuotantoon.
Monesti sanotaan, että jos öljykasvin ja viljan hintasuhde on enemmän kuin 2, öljykasvit ovat kannattava ratkaisu. Öljykasviseminaarissa pohdittiin, että luku pohjautuu eurooppalaisiin syysrapsisatoihin. Suomessa sitä voisi hinata lähemmäksi lukua 2,5.
Kaase on laskenut suhdetta Apetitin hinnalla syksylle 489 euroa tonnilta. Siitä saadaan hintasuhteeksi kauralle 2,8, ohralle 2,8 ja vehnälle 2,6.
Rapsi kiinnostaa maailmallakin, hän kertoo. Sitä on kylvössä suurin ala sitten vuoden 2010. Viljelykiertomielessä esimerkiksi Baltiassa hehtaarit alkavat olla täynnä, öljykasvialaa ei voi oikein enää kasvattaa.
Vaikka talvituhoja on jonkun verran odotettavissa esimerkiksi Baltiassa, nyt ennustetaan 20,8 miljoonan tonnin kokonaissatoa.
”EU:n keskihehtaarisato on vaihdellut 2,73:n ja 3,6:n tonnin välillä. Alimmalla sadolla tuotanto olisi 17,7 miljoonaa tonnia, isoimmalla sadolla 23 miljoonaa tonnia. Vaikka tulisi tuo huippusato, EU:ssa ollaan silti alituotannossa eli joudutaan tuomaan rapsia”, Kaase sanoo.
Markkinan ohjausvaikutus on heikko
Pellervon taloustutkimus PTT:n maatalousekonomisti Mauri Yli-Liipola avasi vilja- ja öljykasvimarkkinan mekanismeja ja sitä, miten muuttuvat olosuhteet vaikuttavat öljykasvien viljelyyn.
”Kun kustannukset nousevat, tuottajat vähentävät tuotantoaan. Tarjonta laskee suhteessa kysyntään, ja sen takia hinta nousee. Näin markkina toimii. Kun tarjontaa on runsaasti suhteessa kysyntään, hinta ei nouse”, hän toteaa viljamarkkinasta.
”Vaikka oli kolmas peräkkäinen tappiollinen vuosi viljanviljelyssä, silti vilja-ala ei pienentynyt. Viljasektorilla markkinoiden ohjausvaikutus on heikko. Tuotantopanosten hinnannousu ei vaikuta viljelyalaan.”
Yli-Liipolan laskelmien mukaan suurin vaikutus viljelyhalukkuuteen on ollut kauran hinnoilla, mutta silläkään hintamuutokset eivät juuri vaikuta.
”Missä vaiheessa tilanne on niin huono, että viljelyalat rupeavat reagoimaan hintamuutoksiin”, hän kysyy.
Siinä on hänen mukaansa myös syy siihen, ettei öljykasviala kasva. Markkinasignaalit eivät vaikuta viljelijöiden tuotantopäätöksiin.
Öljykasvit tasapainottavat tuotantorakennetta
Hänestä koko viljasektori kaipaa rakenteellisia uudistuksia niin maatalouspolitiikan kuin tilojen rakenteen kehittymisen kautta.
”Kun viljasta on rakenteellinen ylitarjonta, öljykasvien rooli korostuu toimintaympäristön muutoksessa ensinnäkin siitä näkökulmasta, että öljykasveilla on mahdollista tasapainottaa tuotantorakennetta”, hän sanoo.
Globaalit geopoliittiset jännitteet eivät ole häviämässä mihinkään. Suomessa viljamarkkina on keskeinen kanava, jota kautta markkinashokit tulevat. Viljasektorin sopimusrakenteiden vuoksi tuottajat kantavat markkinariskin täysimääräisesti.
Yli-Liipola sanookin, että viljamarkkinoilla realisoituvat riskit muodostavat sektorin kannalta ison uhkakuvan, jos kaikki munat ovat samassa korissa. Siksi tarvittaisiin sektorintason hajauttamista.
”Näistä näkökulmista öljykasvit toimivat niin tila- kuin sektoritasollakin riskinhallinnan hajauttajana.”
Energiashokki on ollut öljykasveille positiivinen signaali
Öljykasvien ja viljan hintasuhde kertoo Yli-Liipolan mukaan öljykasvien potentiaalista tilatasolla. Öljykasvien suhteellinen asema markkinoilla on vahvistunut.
”Öljykasveilla on vahva tuotantorakenne. Tuontitarve tukee kotimaista hintaa. Öljykasvien asema viljoihin on nykyisessä suhdanteessa hyvä.”
Öljykasvien hintareaktio energiashokkiin on ollut viljoja myönteisempi. Vaikka energiashokki on ollut viljoille lähinnä kustannusongelma, öljykasveille se on ollut positiivinen signaali.
Toisaalta iso öljykasvien tuontitarve altistaa tilanteen myös herkästi kansainvälisen markkinan tilanteelle. Öljykasvien hinnat voivat reagoida nopeasti kansainvälisten hintojen muutoksiin.
Yli-Liipola ottaa esimerkiksi 16.3., kun presidentti Trump ilmoitti lykkäävänsä Kiinan presidentin kanssa neuvotteluja soijapavun vientikiintiöistä. Yhden pörssipäivän aikana soijapavun hinta nousi huippuun, ja se heijastui saman tien myös öljykasvien hintoihin.
Iranin sodan vaikutukset suomalaiseen maatalouteen tulevat pääasiassa öljyn ja maakaasun kautta. Yli-Liipola toteaa mekanismin olevan eri kuin Ukrainan sodan alettua. Silloin merkittävä osa viljan tuotannosta ja viennistä altistui markkinahäiriöille ja sodan vaikutus elintarvikeketjuun oli suurempi.
”Nyt sodan vaikutus tulee ketjun läpi viiveellä. Jos tilanne pitkittyy, sillä on kovia kustannusvaikutuksia, mutta vielä ne ovat maltillisia.”
Tulevan kauden lannoitteet on pääosin jo hankittu, joten hintapaine tulee pääasiassa polttoöljyn kautta.
