Kevätöljykasvit osaksi viljelykiertoa? – 7 vinkkiä kannattavaan viljelyyn
Keltaisena kukkivat rypsi- ja rapsipellot ovat yhä harvinaisempi osa suomalaista maalaismaisemaa. Moni viljelijä on luopunut kevätöljykasvien viljelystä. Kasvanut tuholaispaine nähdään suurimpana haasteena. Mitä muita asioita tulee huomioida viljelyssä? AGRImedia kysyi asiantuntijoiden vinkit hyvän sadon tavoitteluun.
1. Oikea kasvivalinta vaikuttaa onnistumiseen – rapsia vai rypsiä?
Ensimmäisenä kevätöljykasvien kylvöä suunniteltaessa on tehtävä valinta rypsin ja rapsin välillä. Rapsin satopotentiaali houkuttelee viljelijöitä, mutta aina rapsi ei ole oikea vaihtoehto. Kasvituotannon kehityspäällikkö Sari Peltonen Proagrialta neuvoo kiinnittämään huomiota kevätrapsin kasvuaikaan.
”Kevätrapsin kasvuaika on 1-3 viikkoa pidempi kuin kevätrypsin. Kylvää pitäisi toukokuun puoliväliin mennessä. Jos kylvöt viivästyvät, kannattaa suosiolla vaihtaa rypsiin. ”
Kylvöajan venyessä yleensä myös sadonkorjuu viivästyy. Peltonen muistuttaa, että kasvusto ei välttämättä ehdi tuleentua, eivätkä myöhäissyksyn sadonkorjuukelit ole joka vuosi suotuisat.
”Kevätrapsin viljelyä suositellaan I-III viljelyvyöhykkeillä. III-viljelyvyöhykkeellä kevätrapsi kannattaa kylvää tiheämpään, jotta jälkiversontaa ei tulisi. Pohjanmaan korkeudella jälkiversonta on aiheuttanut lehtivihreäongelmia, sillä lämpösummaa kertyy Etelä-Suomea vähemmän.”
2. Huolellisuutta lohkovalintaan ja viljelykiertoon
Öljykasvit mielletään hyväkuntoisten lohkojen kasveiksi. Peltonen vahvistaa asian.
”Öljykasvien viljely kannattaa keskittää lohkoille, joissa maan rakenne, pH ja vesitalous ovat kunnossa. Huonokuntoisilla lohkoilla koko satopotentiaalia ei pystytä hyödyntämään.”
Maan kosteus on lämpöä tärkeämpi.
– Sari Peltonen
Lohkovalintaan vaikuttaa myös viljelykierto. Öljykasveja ei voi viljellä monokulttuurina. Kanadassa öljykasveja viljellään samalla lohkolla yleensä joka kolmas tai neljäs vuosi. Luonnonvarakeskuksen tutkija Marika Rastas kertoo Suomen suosituksista:
”Viljelykierto on välttämätöntä möhöjuuren takia. Möhöjuuri on vaikeasti torjuttava ristikukkaisten kasvien tauti, joka aiheuttaa suuria sadonmenetyksiä. Tauti säilyy maassa lepoitiöinä. Tiloilla tehtyjen kartoitusten mukaan neljä välivuotta öljykasvien viljelyssä laskee möhöjuuririskiä, mutta selvä ero tulee vasta 5-6 välivuodella.”
3. Onnistuneella muokkauksella ja kylvöllä tasaista taimettumista
Öljykasvilohkojen muokkaus ja kylvö tulee tehdä huolellisesti.
”Tärkeintä on säilyttää kevätkosteus maassa”, Sari Peltonen ohjeistaa ja kertoo, että kompromissi on tehtävä kevätkosteuden ja maan lämpötilan välillä. Maan kosteus on lämpöä tärkeämpi.
”Kirppatuhojen välttämiseksi moni odottaa maan lämpenemistä, mutta samalla herkästi menettää kevätkosteutta. Kevätöljykasvit kylvetään matalaan, 2-3 sentin syvyyteen, jolloin maan pintakerroksessa tulisi olla kosteutta tasaiseen itämiseen ja taimettumiseen.”
Viljelijäkokemusten mukaan syysmuokkaus on yleistä. Peltonen vahvistaa saman faktan ja kertoo, että kevätmuokkauksen osuus on kasvamassa.
4. Lannoita riittävästi – öljykasvit eivät ole näennäisviljelykasveja
MTK:n ja Öljynpuristamoyhdistyksen julkaiseman Öljykasvin viljelijän oppaan mukaan kevätöljykasvit tarvitsevat monipuolisen lannoituksen.
”Siemeniin on varastoitunut viljan siemeniä vähemmän itämiseen tarvittavaa vararavintoa. Ravinteiden riittävyydestä on huolehdittava heti kasvin itämisestä asti. Starttilannoituksen käyttäminen on suositeltavaa. Siemenen lähelle sijoitettava typpi ja vesiliukoinen fosfori edesauttaa itämistä.”
Suuri öljykasvisato edellyttää riittävää typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitusta. Lisäksi rikin saannista on huolehdittava. Kylvölannoitteeksi suositellaankin NPKS-lannoitetta.
2 000 kilon rypsisato käyttää keskimäärin 118 kiloa typpeä, 22 kiloa fosforia ja 77 kiloa kaliumia. Sopiva rikki-typpisuhde on 1 kilo rikkiä jokaista viittä typpikiloa kohti. Typestä ja fosforista noin kolmannes palautuu kasvintähteiden mukana maahan, kaliumista noin 80 %.
VYR:n päivitetyn kevätrypsin ja -rapsin viljelyohjeen mukaan typpilannoitus voidaan antaa kerralla tai jaetusti.
Jaetussa typpilannoituksessa 2/3 typpilannoituksesta annetaan kylvön yhteydessä. Loput 1/3 typestä lannoitetaan kasvuston ruusukevaiheessa.
Lisälannoitusta optimoidaan kasvuston kunnon ja olosuhteiden perusteella. Lisälannoituksella voi hyvässä kasvustossa ja hyvissä olosuhteissa saavuttaa lisäkiloja. Vastaavasti lisälannoituksen voi jättää tekemättä, jos kasvusto on heikko tai keliolosuhteet epäsuotuisat.
Pääravinteiden ohella hivenravinteiden riittävyys tulee huomioida, etenkin jos lohkon pH on hyvä, korkea tai arveluttavan korkea.
”Rypsin ja rapsin ravinteiden saantia voi tehostaa hivenruiskutuksin esimerkiksi tuholaistorjunnan yhteydessä 4-lehtiasteelta kukintaan. Rikillä ja boorilla pyritään tehostamaan kukintaa ja siementen muodostumista.”
5. Huolehdi pölytyksestä – käytä pölytyspalveluita?
Öljykasvit ovat nykyään itsefertiilejä eli kykenevät pölyttämään itsensä. Tästä huolimatta hyönteispölytyksen on tutkittu lisäävän satoa. Keskeisessä roolissa ovat luonnonpölyttäjät, mutta myös tarhamehiläiset.
Mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala Suomen Mehiläishoitajain Liitosta kertoo, että hyönteispölytystä saa nykyään ostettua pellolle.
”Suomessa on ollut pitkään yhteistyötä viljelijöiden ja mehiläistarhaajien kesken. Pölytyspalvelun ideana on, että mehiläispesät tuodaan varta vasten viljelijän haluamalle pellolle pölyttämään kukkivia kasveja. Rypsi- tai rapsihehtaarille suosituksena on 2-3 mehiläisyhteiskuntaa. Palvelu on maksullinen. Hinta on neuvottelukysymys, mutta karkea kustannusarvio viljelijälle on 100 euroa hehtaarilta.”
6. Torju pahkahome
Möhöjuuren ohella öljykasvit ovat alttiita pahkahomeelle, joka aiheuttaa sadonmenetyksiä.
Marika Rastas kertoo, että pahkahomeen muita isäntäkasveja ovat herne, härkäpapu, kumina ja peruna, joiden kasvustoista kannattaa tarkkailla pahkahomeen esiintymistä. Jos pahkoja on näkyvissä, suositellaan 3-5 vuoden taukoa esimerkiksi öljykasvin ja herneen välille viljelykierrossa.
Pahkahome leviää ilmateitse pahkoista, joten tauti voi levitä myös naapurilohkoilta.
7. Hyödynnä esikasviarvoa
Öljykasvit ovat etenkin hyviä yksipuolisen viljanviljelyn katkaisijoita. Öljykasvin jälkeen maa muokkautuu helposti, ja kasvintähteistä vapautuu maahan typpeä ja kaliumia.
”Öljykasvin jälkeen kannattaa kylvää kasvi, josta tavoitellaan suurta satoa ja korkeaa valkuaispitoisuutta”, Sari Peltonen kertoo ja suosittelee esimerkiksi kevätvehnää.
Myös öljykasvien varjopuolet tulee huomioida viljelykierrossa.
”Jääntikasviyksilöt kannattaa torjua hyvin öljykasveja seuraavina vuosina, sillä ne ylläpitävät möhöjuurta”, Marika Rastas ohjeistaa ja kertoo samalla, että myös ristikukkaiset rikkakasvit ylläpitävät tautia.
Yksi vaihtoehto on jättää maa kyntämättä, jolloin öljykasvin siemeniä ei haudata maahan, vaan suurin osa jääntisiemenistä itää seuraavana kasvukautena.
