Lukijan kysymys: Miten luomutilalla torjutaan rikkakananhirssiä?

Mitä luomutilalla voi tehdä ilmastonmuutoksen myötä yleistyvän rikkakananhirssin torjumiseksi? ProAgria Etelä-Suomen asiantuntija Anne Toloselle Lappeenrannasta rikkakananhirssi ja viherpantaheinä ovat tuttuja jo yli viiden vuoden ajalta.

”Yhä enemmän ja enemmän sitä tulee. Tulee uusille tiloille ja tulee esiin pitkälle päässeitä saastuntoja alueilla, joissa ei aiempina vuosina ole huomattu kyseisiä rikkoja. Piensiementen, lintujen ja eläinten mukana siemen leviää edelleen.”

Esiin tulee myös tapauksia, joissa vielä kitkemällä ja toimenpiteiden tarkalla ajattelulla ja ajoituksella ongelmaa saadaan hyvin hallintaan.

Yleinen havainto on, että kuluneena kesänä ennen hellejaksoja rikkakananhirssistä ei kovin paljon havaintoja tehty. Hellejakson päätyttyä rikkakananhirssiä paikoin suorastaan ryöpsähti esille ja saman tien röyhylle.

Luomutiloilla ongelma tulee pahenemaan nykyisestä

”Luomukokemuksia näistä minulla ei onneksi ole”, Tolonen toteaa.

Samaa sanoo luomuasiantuntija Heikki Ajosenpää ProAgria Länsi-Suomesta Maskusta: ”Naapuripitäjästä joku toi tunnistettavaksi viime kesänä, mutta luomupelloilta ei ole kukaan ilmoittanut Turun seudulla.”

”Ehkäpä luomutiloilla asiaan on havahduttu ajoissa ja todella kitketty ajoissa ensimmäiset yksilöt, tai niitä ei ole vielä ilmaantunut. Luomussa ollaan rikkakasvien kanssa oltu varppeillaan enemmän, koska siellä täytyy tunnistaa kasvit, jotta osaa tehdä sopivat muokkaukset tai rikkaäestystoimenpiteet”, Tolonen arvelee.

Luomutiloilla käytetään paljon orgaanisia lantoja. Jossain vaiheessa epäiltiin hevosenrehun tai pellettien tuoneen vieraslajeja mukanaan.

”Voisi ajatella, että luomussa riski saada näitä sitä kautta pelloilleen olisi iso.”

Tolonen nostaa myös ajatusta siitä, että luomussa tutut rikkakasvit valvatti ja ohdake valtaavat alaa, ottavat ravinteita ja vettä tehokkaasti: Voivatko ne viedä tilaa hirssiltä ja pantaheinältä?

Ajosenpää toteaa, että luomupellossa on vuodesta toiseen kasveilla menossa tasainen kilpailu.

”Rikkapankkia ei ole mielekästä tyhjentää. Se vaatisi mielettömät avokesannoinnit. Kun torjunta tehdään mekaanisin menetelmin, mikään laji ei pääse torjunnassa helpommalla. Ihan biologinen perusfakta on, että monimuotoisessa ympäristössä vain yhden lajin on hankalampi päästä dominoimaan ainakaan pitkäksi aikaa.”

”Rikkakananhirssin kanssa ei ole vastaavaa tilannetta kuin esimerkiksi koloradonkuoriaisen ja erittäin voimakkaan hukkakaurasaastunnan kanssa, eli viranomainen ei voi määrätä tai oikeuttaa kemiallisen torjunnan käyttöön”, Ajosenpää sanoo ja kertoo, että Ruokavirastolle on viety viestiä, että tulevaisuudessa luomupelloilla vieraslajeista on tulossa nykyistä isompi ongelma.

ProAgria Etelä-Suomen asiantuntija Kaija Hinkkanen on luomutiloilla rikkakananhirssiä havainnut. Tietoisuutta aiheesta yritetään kovasti lisätä: ”Luomukursseilla vieraslajit on otettu omaksi aiheekseen. Jokaisen viljelijän kanssa käydään luomusuunnitelman kasvinsuojeluosiota päivitettäessä myös vieraslajien tilanne läpi. Luomusuunnitelmaan kirjataan niistä yleisimmät kuvien ja tuntomerkkien kera ja annetaan linkki vieraslajiwebinaariin, missä on myös luomutilalle ohjeita.”

Samalla kehotetaan liikkumaan silmät auki: Naapuri tai tuttava on varmasti hyvillään, jos lohkoilta saa ne ensimmäiset yksilöt poistettua.

Hinkkanen pitää lohduttavana, että vaikkei luomussa kemian keinot olekaan mahdollisia, hyvin varjostavilla kasvustoilla on saatu hyviä tuloksia, myös tavanomaisella puolella. Toki jos saastunut ala on hyvin suuri, käytännön toteutus tuo haasteita jo tarvittavan tiheisiin kasvustoihin, kitkennästä puhumattakaan.

”Toivottavasti tilanne ei räjähdä käsiin. Se voisi pahimmallaan vaikeuttaa kone- ja kuivuriyhteistyötä sekä lannan luovutusta ja vastaanottoa”, Hinkkanen sanoo.

ProAgria Etelä-Suomen asiantuntija Helena Laiholahti toteaa, avokesannointi on tuotannon kannalta haastavaa. Jos isoja aloja on saastunut, se voi eläintilalla tarkoittaa rehualan pienenemistä ja rehulaskun kasvua. Puhutaan todella isoista taloudellisista asioista.

”Tilanne on sen verran uusi, ettei varmoja torjuntakäytänteitä ole vielä olemassa. Niitä pohditaan nyt yhdessä Ruokavirastonkin kanssa. Esimerkiksi tiedetään siemenen leviävän ruokinnasta lannan mukana pelloille. Siihen on mietitty rehun käsittelyä hapoilla, mutta tämänkään toimivuutta ei vielä voida varmasti sanoa.”

Tarkkailu on a ja o

Rikkakananhirssin torjunnassa Tolonen korostaa havainnointia.

”Se on kaikkein tärkein asia. Varsinkin reunoja, aukkoisia kohtia, ja sellaisia joissa kasvusto on arvonsanaltaan 7 tai huonompaa, on pidettävä silmällä. Näitä ongelmakasveja on Etelä-Karjalassa ainakin jo niin paljon, että on vain ajan kysymys kun se tulee kenen tahansa pellolle. Näe ja kitke siis ne ensimmäiset yksilöt, niin olet hyvässä asemassa.”

Torjunta vaatii suunnitelmaa. Esimerkiksi muokkaukset Tolonen kannustaa miettimään sen kautta, etteivät näiden kasvien siemenet saisi lisää elinaikaa.

Jos on todennäköistä, että siementä on jo maan sisässä paljon, hän suosittelee avokesannointia, muokkausten kanssa idättelyä ja uudestaan muokkaamista.

”Kannattaa miettiä todella, onko saastunta ”tämänvuotista”, eli että onko sitä mahdollisesti vain maan pinnalla, jos siihen on varissut tämänvuotisesta yksilöstä siemeniä. Silloin on tärkeää miettiä, kannattaako sitä maan sisään muokata ja tehdä sama virhe kuin aikanaan hukkakauran kanssa. Siemen säilyttää itämiskelpoisuutensa pitkään maan sisään turvaan muokattuna, ja ilmaantuu sieltä sitten.”

Pintaan jätettäessä yksivuotisen kasvin, hirssin ja pantaheinän, siemen menettää talven aikana itävyyttä huomattavasti, Tolonen toteaa.

Niiton ajoituksessa pitää onnistua

Tolosen mukaan rikkakananhirssin kitkentä on loistava vaihtoehto silloin, kun saastunta huomataan ensimmäisenä vuonna.

”Kitkentää on pakko jatkaa luomutilalla, ja millä vain tilalla, seuraavina vuosina. Koko kasvi on kitkettävä, koska nämä kasvattavat herkästi uutta kukkavartta ja ne kehittyvät nopeasti kukintavaiheeseen.”

Niittämistä hän miettisi sen kautta, onko perusteita hätäillä niittoajankohdan kanssa, vai voiko sitä venyttää niin pitkälle syksyyn kuin tukiehdot antavat myöten.

Jos kasvusto on oikein tiheää, pääseekö hirssi sieltä läpi? Saako sen kitkettyä nurmesta?

”Kun niittää, on ajateltava ettei tee karhunpalvelusta itselle. Ettei niitä hirssi- tai pantaheinäepäilyslohkoa juuri sellaiseen helteiseen aikaan, kun kasvustolla on ponnisteluja lähteä uudelleen kasvuun. Hirssi yhteyttää paremmin helteellä, sille voi avautua paras mahdollinen kohta lähteä kasvuun ja vallata alaa.”

Voiko viljelykierrolla voi torjua vieraslajeja?

Tolonen nostaa esille rukiin allelopaattiset ominaisuudet. Allelopatia tarkoittaa ilmiötä, jossa kasvi erittää kemikaaleja, jotka vaikuttavat muiden menestymiseen.

”Rukiilla on allelopaattisia ominaisuuksia, mutta toisaalta rukiista on erittäin vaikea nähdä hirssiä. Kaura on kaikkein peittävin vilja, siinä mielessä se on luomutilalla myös ok vaihtoehto. Myös nurmi valtaa alaa itselleen, ja mitä monilajisempi nurmi, sitä todennäköisemmin lohkon jokaisella kohdalla kasvaa jotakin viljeltyä kasvia eivätkä vieraat saa valtaa.”

Rikkakananhirssi on erittäin mukautuva kasvi. Kun nurmi niitetään, mukautuva hirssi kasvattaa kukkavarsia maata myöten.

”Se on mukautuva myös lämpötilan suhteen. Täällä jo monetta vuotta olleet kannat itävät paljon viileämmissä olosuhteissa kuin aiemmin”, Tolonen sanoo.

Tehokkainta hävittää ensimmäinen yksilö

Pääseekö rikkakananhirssistä eroon? Tolonen korostaa edelleen ajoissa huomaamista ja kitkemistä.

”Kun ensimmäiset yksilöt havaitaan ajoissa ja kitketään, on todennäköistä, että seuraavina vuosina selviää pienellä kitkemisellä. Jos näitä ei jonain vuonna ole huomattu ja siemenpankkia on ehkä muokattu jo maan sisään kestämään paremmin itämiskelpoisena, on se tiedostettava. Sitten mietitään, paljonko lohkolla mahdollisesti on siemenpankkia, ja onko avokesannointi, muokkaamiset ja siementen idättelyt pikkuhiljaa ainoa vaihtoehto.”