Varovaisen toiveikkaat odotukset on, että tästä jotain voi kertyä, Timo Mantere sanoo rehevän ruisvehnäpellon äärellä.
”SU Toppus olisi ehkä napsun verran parempi talvehtija kuin tämä Temuco, mutta ei tässä kovin paljon vikaa ole. Tuplakylvökohdat vähäinen lumihome vei”, ilmajokelainen Timo Mantere toteaa tyytyväisenä syysruisvehnäpellollaan.
Hänellä on ensimmäistä kertaa syysviljaa kylvössä. Ruisvehnään hän päätyi sen kovan satopotentiaalin takia – ja siksi, että käyttöä löytyy läheltä. Sato menee Anoran Koskenkorvan tehtaalle. Anora on ostanut ruisvehnää viime syksystä asti, itsekin tehtaalla työskentelevä Mantere kertoo.
”Tämä on todella herkästi poutiva lohko, en ole tässä saanut kevätviljaa oikein onnistumaan. Keväät ovat nykyään kuivia, vaikka tänä vuonna ei ollutkaan. Siksi kokeilen syysviljaa, se ei ole niin herkkä kevätkuivuudelle.”
Ruisvehnän talvehtiminen on samaa luokkaa kuin rukiilla, mutta rukiille ei läheltä löydy käyttöä. Vehnän talvehtiminen voisi Mantereen mukaan olla heikompaa, se ei välttämättä talvehdi yhtä hyvin kuin ruis ja ruisvehnä.
Talvi oli Ilmajoella vähäluminen. Välillä oli lunta, sitten se suli. Jossain välissä pelto oli yhtenä jääkantena, Mantere kuvaa. ”Mutta yllättävän hyvin ruisvehnä talvehti.”
Vajaan viiden hehtaarin lohko on vanha avo-ojapelto. Avo-ojien kohdissa on vielä pieni notko, ja niissä kohdissa kasvusto on vähän harva.
Mantere kylvi ruisvehnän herneen perään syyskuun kymmenennen päivän paikkeilla. Herneen typpi tuli heti käyttöön. Syksy oli syysviljoille hyvä. Kasvusto kerkesi pitkälle, Mantere toteaa. Vähän myöhemminkin olisi voinut kylvää, ainakin viime syksynä.
”Lumihomeaine tuli ajettua ehkä liian aikaisin, kun ei keleistä tiedä enkä halunnut rapakoissa rypeä. Jos olisi malttanut odottaa, olisi kelejä ollut myöhemminkin.”
Huhtikuun alussa hän lannoitti lohkon ensimmäisen kerran, huhtikuun lopulla toisen kerran. Typpeä meni yhteensä noin sata kiloa hehtaarille. Rikkakasvit hän torjui kahteen kertaan valvatti- ja vesiheinäongelman takia. Kasvunsäädettä meni joka tankkiseoksessa. Tautiaineen ja jarrun hän ruiskutti vielä kesäkuun alkupuolella.
Keväällä on sadellut aika sopivasti, Mantere toteaa. ”Oli mukava katsoa ruiskutellessa, kun muistaa, millaisia kasvustoja tässä on ruiskutellut”, hän sanoo tyytyväisenä.
Toiveissa yli viiden tonnin sato
”Jos tästä saa jatkossa vielä siemenen, kustannus on aika minimaalinen, vaikka menisi pommiin. Herneen jälkeen se toimii kuitenkin kerääjäkasvina. Nyt on hernettä kasvussa ja tarkoitus on sen jälkeen kylvää ruisvehnää uudelleen.”
Viime syksynä hän kynti hernepellon. Sitä ennen satoi sata milliä vettä ja sen päälle tuli helle. Savinen maa vaati lukemattomia äestyskertoja, että sen sai rikki ja kylvöön.
”Keväällä ei olisi itänyt. Syksyllä kosteutta aina riittää. En muista että tällä lohkolla olisi koskaan ollut näin hyvää kasvustoa.”
Mantereen muut lohkot ovat multavia, ja niissä kevätviljat onnistuvat paremmin. Sopiiko ruisvehnä niille?
”Rouste minun käsittääkseni voi nostaa oraita. Tänäkin vuonna oli ensin lämmintä ja sitten tosi pitkälle yöpakkasia. Se hirvitti, mutta hyvin kasvusto tässä savisella lohkolla selvisi.”
Kun kasvusto näyttää hyvältä, toiveissa on hyvä sato. Mantere kuitenkin muistuttaa, että mitään ei ole vielä puitu: ”Halla ei ole mahdottomuus, se tämän voisi vielä viedä.”
Hän toivoo, että satoa tulisi yli viisi tonnia.
”Olen puinut tästä monena vuonna ohraa vajaat kolme tonnia. Hernettä tuli viime vuonna napsun vajaa neljä. Olen sitä mieltä, että tämä maa sopii ruisvehnälle, jos se vain talvehtii.”
Ruisvehnän ongelma on tähkäitäminen, sitä ei ole saatu jalostettua pois. Mutta syksyt ovat viime aikoina olleet haastavia ja kevätviljatkin itäneet tähkään, Mantere muistuttaa.
Anoran on tarkoitus käyttää ruisvehnää prosessissaan kuukausittain, ennalta sovittuna ajankohtana ja rajattu määrä kerrallaan. Tällöin tärkkelyksen ja etanolin valmistuksessa noin puolet on ohraa ja puolet ruisvehnää.
Tästä pääset Anoran sivuille katsomaan lisätietoa ruisvehnän sopimusehdoista.