Loukasten tilan uudessa navetassa tuotanto tuplataan samalla määrällä ihmistyötä
Kun maidontuotantoon on vahva into ja kokemus, tilaa voi kehittää määrätietoisesti. Loukasten tilan uusi navetta otettiin käyttöön marraskuussa. Nyt siellä lypsää kolme Lelyn A5-robottia ja neljäs asennetaan alkuvuodesta.
Hämeenlinnan Rengossa Maatalousyhtymä Loukasten tilan uudessa navetassa yhtymän osakkaiden, sisarusten Anna ja Antti Koljosen äiti Barbro kertoo nauttivansa erityisesti rauhasta ja hiljaisuudesta. Vaikka kolme lypsyrobottia tykyttää menemään ja eläimiä on paljon, tunnelma on rauhallinen.
”Vanha navetta oli tupattu ylitäyteen, jotta saadaan mahdollisimman paljon materiaalia uuteen navettaan. Siellä oli kahdella robotilla 65-70 lehmää per robotti. Se oli työläs.”
Maidontuotantoa kehitetty aina
Barbron vanhemmat ostivat tilan vuonna 1968. Seuraavana vuonna tilalle rakennettiin parsipihatto, jossa oli 151 paikkaa. Se oli todella edistyksellistä siihen aikaan.
”Ihmiset ihmettelivät, kun lehmät kävivät irti ja tilan väki puhui ruotsia keskellä Hämettä. Silloin parsipaikka maksoi 2500 markkaa.”
Barbro ja hänen puolisonsa Erkki ottivat tilan haltuunsa vuonna 1983. Ensin lypsettiin 2×5 -kalanruotoasemalla, sen jälkeen 2×10-takalypsyasemalla.
Vuonna 2002 Lely tarjosi 10-vuotisen lypsyrobottitaipaleensa kunniaksi A2-mallia kaikilla herkuilla perusrobotin hinnalla. Loukasten tilalla siirryttiin robottilypsyyn.
Perhettä kohtasi tragedia, kun Erkki menehtyi äkillisesti vuonna 2004. Silloin Antti opiskeli Skuffiksessa ja astui 22-vuotiaana isoihin saappaisiin äitinsä tueksi. Anna oli vielä yläasteella.
”Myöhemmin opiskelin tradenomiksi ja asuin Hollannissa. En ajatellut palata. Mutta kun asuu tarpeeksi vilkkaassa maassa, rupeaa arvostamaan kotia ja maaseutua. Yksi harjoittelija sai minut innostumaan Viikissä opiskelusta”, Anna kertoo.
Anna ja Antti muodostivat ensin maatalousyhtymän äidin kanssa, ja viime vuonna äiti jäi siitä pois. Seuraava askel on tilan yhtiöittäminen. Siitäkin on esivalmistelut jo tehty, mutta ensin hoidetaan tuotannon ylösajo uudessa navetassa.
Vanhan navetan hyvät jutut uudella twistillä
Uusi navetta tehtiin pitkälti vanhan malliin, mutta eläinten ja omaa hyvinvointia kohentaen. Ruokintapöytä säilyi keskellä, jotta ape voidaan jakaa samalla vaunulla uuteen navettaan ja vanhaan umpilehmille ja nuorkarjalle.
”Perusidea on sama, mutta mitoitukset ovat laajemmat ja väljemmät. Haluamme yksinkertaista ja helppoa työntekoa”, Antti kertoo.
VIC-osasto vastapoikineille
Uudessa navetassa on 273 parsipaikkaa ja sen päälle poikima-ja sairasosasto.
Olkipohjaisesta poikimaosastosta lehmät siirtyvät VIC-osastolle, Very Important Cows. Siitä kierros jatkuu korkeatuottoisten sekaan, ja loppulypsykaudesta vähemmän tuottavien osastolle. Kun lehmiä on paljon, niitä voi ryhmitellä järkevästi.
Nyt käytössä on kolme Lelyn A5-lypsyrobottia. Neljäs asennetaan lähiaikoina.
Navetta ei ole vielä täynnä, nyt on lypsyssä 166 lehmää.
”Kesän alkuun mennessä meillä pitäisi olla omilla hiehoilla 220 lehmää”, Koljoset kertovat.
Tilalle on ostettu vain viisi hiehoa, koska ollaan varovaisia, ettei osteta tauteja samalla. Parsinavetasta lehmiä ei haluttu ostaa, koska ne saattavat aiheuttaa extratyötä.
”Meillä on kokemusta parsinavetasta pihattoon siirtyvistä lehmistä. Se on työlästä, ne eivät välttämättä osaa kävellä pihatossa oma-aloitteisesti. Niitä työnnät ja pusket viikkotolkulla”, Barbro sanoo.
Parsipaikka alle 9200 euroa
Uusi navetta maksoi noin 2,5 miljoonaa euroa. Hintalappu on kova, vaikka kompromisseja rakentamisessa tehtiin. Esimerkiksi raappoja ei ikinä koskaan pitänyt enää tulla, mutta niin vain ne vetävät sontaa kohti lietekuilua.
”Siinä tehtiin pieni kompromissi: siinä osassa raappakäytävää, missä lehmät syövät, kumimatto vaimentaa ja tuntuu mukavalta sorkan alla. Toinen puoli käytävää on uritettu”, Anna kertoo.
Lypsyrobottien odottelualueella, missä lehmät seisoskelevat ja eniten sotkevat, on rakopalkit.
Tilan väki pitää nuorten viljelijöiden investointitukea merkittävänä. Muuten ei tällaiseen investointiin olisi lähdetty.
Panokset eläinterveyteen ja kestävyyteen
Lehmien keskituotos on nyt yli 11 000 kiloa. Kovin suuria tavoitteita ei tuotoksen nostamiseksi ole, mieluummin tilalla panostetaan pitkäikäisyyteen ja turhien poistojen vähentämiseen.
”Maidon hinta kiikkuu samoissa. Ne litrat mitä nyt tuotetaan, on tuotettava tehokkaasti. Emme kuitenkaan tähtää tähtitieteellisiin lukemiin, jotta lehmien terveys kestää.”
Anna on tehnyt harjoittelun Hollannissa, jossa mietitään tarkasti, kuinka paljon lehmää kannattaa hoitaa. Useat eläinlääkärikäynnit vievät kannattavuuden.
”Vaikka lehmät ovat meille rakkaita työkavereita, on arvioitava lehmäkohtaisia kustannuksia”, hän toteaa.
Tilalla kuitenkin panostetaan myös pehmeisiin arvoihin hoitojen kannalta. Soluttavia lehmiä hoidetaan linimentillä, ja nyt kokeiluun otetaan hollantilainen bolus soluttaville lehmille.
Pitkä kokemus maissista
Navetan rakentamisen myötä muitakin systeemejä uusitaan. Tilalla on jo vuosikymmeniä viljelty rehumaissia. Viime vuosina sitä on ollut 36-38 hehtaaria. Oma peltoala on 200 hehtaaria. Karjan kasvamisen myötä nurmen osuus kasvaa.
Lannan sopimuslevitysalaa on 324 hehtaaria.
”Ollaan myös saatu ihan hyviä olkidiilejä. Ilmaiseksi ei lantaa ajella kenellekään, tavara on ilmaista, mutta työstä otetaan hinta, muuten siinä ei ole mitään järkeä”, Antti sanoo.
Mutta annetaan mikrofoni Koljosille ja kuunnellaan heidän ajatuksiaan kannattavasta maidontuotannosta:
