Kun ei voi laajentaa, tilaa kehitetään tehostamalla: Bullstop Oy:ssä panostetaan peltoon

Kalajoella sijaitseva Bullstop Oy on kokonaisuus, joka koostuu vajaasta 1 400 naudasta ja noin 700 peltohehtaarista, yrittäjä Juho Isopahkala kertoo.

”Tämä on perhetila. Tila yhtiöitettiin vuonna 2005 ja minä aloin isännäksi 2006.”

Isopahkalan mukaan yhtiöittäminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Silloisessa tilanteessa yhtiöittäminen voitiin toteuttaa maltillisin veroseuraamuksin.

Nyt Bullstopin liikevaihto on runsaat kolme miljoonaa euroa. Käyttökateprosentin Isopahkala kertoo liikkuvan 10–15 prosentin välillä. Käyttökate lasketaan vähentämällä liikevaihdosta toimintakulut, esimerkiksi työntekijöiden palkat ja tuotantopanosten ostot. Se kertoo, kuinka suuri osa yrityksen liikevaihdosta jää tulokseksi ennen korkoja, veroja ja poistoja.

Kaikki panokset peltoon

Bullstopin eläinmäärä on pitkään pysynyt lähes samana. Sitä jopa pienennettiin, kun aiemmin on ollut vuokranavetoita, joista ei Isopahkalan sanoin ollut juuri muuta kuin haittaa.

”Kun tuli pohjoisen tuen rajoja, piti pienentää eläinmäärää. Silloin mietittiin, mitä voi tehdä, kun kuitenkin halutaan kehittää maatilaa, ja päädyttiin siihen, että kaikki irtoraha ja -aika laitetaan peltoon.”

Isopahkalan isä oli 90-luvun lopussa aloittanut pellon raivauksen. Sitä jatkettiin yhdessä. Vuosituhannen vaihteessa oli raivattu 300 hehtaaria, ja vielä 2010-luvulla raivattiin lisää joitakin kymmeniä hehtaareja.

”Oltiin ensimmäisten joukossa kehittämässä tilaa kasvamalla. Aloitettiin se peltoa raivaamalla, kun ei sitä silloin ollut myynnissä eikä ole oikein vieläkään”, hän toteaa.

Peltomarkkina on hänen arvionsa mukaan pikkuisen auennut, mutta nyt haasteena on, kuka pystyy ostamaan.

Bullstopissa peltoviljelyn kehityksen avainsana on omavaraisuus. Vastaraivatut lohkot olivat huonossa kunnossa. Säilörehu saatiin omista pelloista, mutta kaikki muu piti ostaa.

Nyt tilanne on toinen. Säilörehun saa omista maista helposti, samoin lähes kaiken tarvittavan viljan. Omavaraisuus on parantanut selvästi.

”Kun ei voinut enää kasvattaa tilaa, piti tehostaa. On laitettu peltoja kuntoon, on päivitetty kalustoa, että voi tehdä töitä”, Isopahkala kuvaa.

Investoinneissa mietitään kokonaisuutta

Isopahkala sanoo, että investointien suhteen pitää olla tarkkana. Niitä tehdään todelliseen tarpeeseen. Kaikki perustuu toiminnan tehostamiseen.

”Monenlaisia vehkeitä tarvittaisiin, mutta jos käyttöaste on marginaalinen, onko järkeä laittaa niitä?”

Hänestä investoinnin pitää tukea toimintaa. Pellolla työvaiheet pitää tehdä oikeaan aikaan, ei voi olla viikkoa myöhässä, tai se kostautuu syksyllä kuukautena.

Pitää ajatella kokonaisuutta, Isopahkala toteaa. Jos joku työvaihe klikkaa välissä, kaikki muu työ menee hukkaan.

”Jokainen työvaihe pitää pystyä tekemään optimaalisesti oikeaan aikaan, oikeilla koneilla ja tehokkaasti, että aika riittää muuhunkin tekemiseen. Ettei lähdetä siihen oravanpyörään, että ollaan koko ajan pari askelta jäljessä.”

Siksi omasta konesuojasta löytyy peltolanaa, on kaivinkonetta ojien kunnostamiseen, on isoja traktoreita, jotka pystyvät vetämään lanaa.

”Totta kai on salaojitettu paljon. Meillä on 50 hehtaarin lohkoja, on 20–30 hehtaarin lohkoja. Niitä on mukava viljellä. Tietysti on pieniäkin lohkoja. Täällä on paljon kotieläintiloja, lohkot ovat aika hajallaan, mutta kuitenkin kohtuumatkan päässä.”

Pitää tietää, miltä pellolla näyttää

Isopahkalan lisäksi tilan töissä on ympäri vuoden kolme palkattua henkilöä, sesonkiaikoina lisänä on pari henkilöä ja aliurakointia.

Tila on aikoinaan ollut mukana perustamassa koneyhtiötä, Kalajoen Nelivetoa, joka tekee osan tilan töistä. Sekin on yksi askel tehostamisessa.

Hän pitää kuitenkin erittäin tärkeänä tehdä peltotöitä itse. Kylvöt, lannanlevitykset ja osa säilörehuhommista tehdään itse. Siinäkin on juttu: pitää tehdä itse, että tietää, missä kunnossa pellot ovat.

”Jos urakoitsija tai ulkopuolinen tekee, ei tiedä, mitä pelloille pitää tehdä, miten pitää reagoida, mitä pitää osata tehdä eri lailla, ettei maa kärsi vaikka lannanlevityksestä”, Isopahkala sanoo.

Yksi viime vuosien opeista on, että pellolle pitää mennä tarpeeksi aikaisin. Nurmet pitää lannoittaa huhti-toukokuun vaihteessa. Koneet pitää olla siinä kunnossa, että se onnistuu: paripyörät joka nurkassa, ettei tule tiivistymiä.

Lanta pyritään myös levittämään toukokuun alussa. Sen hoitaa urakoitsija vetoletkulevittimellä.

”Niin aikaisin kuin mahdollista. On aina parempi saada ravinteet mahdollisimman aikaisin käyttöön”, Isopahkala toteaa.

Peltotöitä pitää tehdä itse, jotta tietää, missä kunnossa pellot ovat ja voi reagoida siihen.
– Juho Isopahkala

Lietelogistiikka on mietitty sen mukaan. Liete ajetaan yhdeksään satelliittikaivoon talven aikana, jotta säästytään kevään maantierallilta. Talvella tiet kestävät rekkaliikennettä hyvin.

Isopahkala sanoo odottavansa kädet ristissä, että Kalajoella olisi kahden vuoden päästä muutaman kilometrin päässä toimiva biokaasulaitos. Sitä kautta pyöräytettynä heidän, kuten monen muunkin tilan, lannan ravinteet saataisiin entistä paremmin kasvien käyttöön.

”Se antaa yhden mahdollisuuden tehostaa peltoviljelyä.”

Nyt työn alla on konehalli. Lämmintä katonalustilaa ei ole koskaan liikaa.

Rehun laatu ratkaisee

Peltojen parantamisen oleellinen osa on kalkitus. Tavoite on joka lohkolla pH 7. Osassa on vielä tekemistä.

Kaikki peltoon panostaminen näkyy viivan alla: eläinten päiväkasvut ovat parantuneet.

”Kun on saatu peltoa kuntoon, sato on parantunut. Laatu on parantunut ja siihen pitää satsata. Moni ajattelee, että lihanaudalle on sama, mitä kenkäheinää sille syöttää. Päinvastoin. Se tarvitsee lähes yhtä laadukasta rehua kuin lypsykarja, että se kasvaa.”

Kevätruisvehnä toimii nurmen suojaviljana

Tilalla tehdään säilörehu kahden niiton taktiikalla. Timotei- ja nurminatalajikkeet on valittu sen perusteella.

Uusi nurmi perustetaan kokoviljasäilörehun alle. Yhtään nurmea ei perusteta puitavaan viljaan.

”Tällä lailla nurmi pääsee syksyllä paremmin kasvuun. Keväällä se näyttää samalta kuin kaikki muutkin, ei erota, että se on ollut kokoviljan alla.”

Nurmen perustamisessa käytetään kevätruisvehnää. Isopahkalalla on useampi peruste siihen: sitä voi lannoittaa, eikä se mene nurin. Se orastuu aika hitaasti, 2–3 viikossa, joten nurmi pääsee myös vauhtiin. Ruisvehnä on vehnäpohjainen kasvi, joka jää aina vähän harvaksi, ja läpäisee hyvin valoa. Nurmi pääsee hyvin kasvuun sen alla.

Ruisvehnä saa riittävän kasvinsuojelun, myös tautiaineen, jotta korsi pysyy pitkään vihreänä ja tähkään saadaan massaa.

”Vaikka se niitetään ruuvikoneella, jyviä ei juurikaan lähde irti. Ne on kuin liimattu, kun laitetaan taikinavaiheessa poikki. Se ei vaadi silppurilta maissivalsseja. Tähkä on sen verran tuore, ettei vaadi erillistä rikkomista. Se vain poljetaan laakasiiloon kiinni. Se on täysin sulavaa juuresta tähkään asti.”

Vilja-alaa on voinut kasvattaa

Parhaimmillaan kevätruisvehnästä on saatu 30 tonnin tuoresato hehtaarilta. Säilörehusta tuli tänä vuonna kahdella niitolla 12 tonnin kuiva-ainesato hehtaarilta.

”Tämä oli hyvä vuosi. Mutta on vissi ero entiseen, meillä on hehtaareja vapautunut viljan viljelyyn, kun miettii vaikka 15 vuotta taaksepäin.”

Näin siitäkin huolimatta, että eläinmäärä on pysynyt samana.

Nurmiala 1 400 naudalle on 250 hehtaaria. Kokoviljasäilörehua tehdään 30–60 hehtaarilta.

”Ykköstä tehdään 250 hehtaarilta, kakkosta ja kokoviljasäilörehua 300 hehtaarilta. Siitä saadaan tarvittava karkearehustus.”

Viljalle jää liki 400 hehtaaria. Ohra on päälaji. Kauran viljelyn Isopahkala lopetti kokonaan, kun tilalta löytyi ensimmäinen hukkakaura. Toinen viljalaji on kevätvehnä, ja nurmien perustamiseen käytetään siis mainittua kevätruisvehnää.

Monipuolistamisen ja kasvipeitteisyyden nimissä tilalla on otettu viljelyyn myös syysvehnää ja syysruisvehnää. Tänä vuonna viljelyssä oli ensimmäistä kertaa hernettä.

”Herneessä on mahtava valkuainen. Senkin voi valjastaa eläimille sopivaksi rehuksi. Se puidaan viimeisenä. Silloin meillä on viljan puinti siinä mallissa, että on litistetty ja siilot ovat vielä auki. Viljasiilo peitetään herneellä ja saadaan pieni valkuaispommi siilon päälle. Sillä on yllättävän hyviä kasvullisia vaikutuksia.”

Herneen hän kylvi tietoisesti kuiville hiekkamaille. Satoa tuli vajaat 2,5 tonnia hehtaarilta. Kovat hellepäivät aiheuttivat paikka paikoin sen, että herne teki palon, mutta ei herneitä sen sisään. Hernettä Isopahkala aikoo kuitenkin kylvää uudelleen, opetella sen viljelyä.

Syysvehnä ja syysruisvehnä menestyivät hyvin. Talvituhoja ei kovin paljoa tullut ja satoakin saatiin neljän tonnin luokkaa hehtaarilta.

Ohran suhteen Isopahkalalla on hikeviltä lohkoilta kovat tavoitteet: riippumatta lajikkeesta, onko kaksi- tai monitahoinen, pitää tulla yli seitsemän tonnin hehtaarisato.

”Nyt oli hyvä vuosi. Taisi tulla keskisatoennätys, liki viisi tonnia. Tarkkaa lukua en ole vielä laskenut.”

Seuraava askel on täsmäviljely

Peltopuolella seuraavaksi investoidaan täsmäviljelyyn. Koneita päivitetään, että voi oikeasti välttää turhaa tuotantopanosten käyttöä.

”Ihan täydellisesti täsmäviljelyä ei meillä vielä voi toteuttaa, mutta siihen suuntaan mennään. Ruisku on seuraava investointi. Se pitäisi päivittää, ja siihen otetaan kaikki täsmäviljelyvarusteet. Kasvinsuojeluaineet ovat kalliita, pitää pystyä toimimaan kustannustehokkaasti.”

Omavaraisuus vähentää viljan hintapiikkien vaikutusta

Millä mielellä lihantuottaja on nykypäivänä?

”Suomi on pieni maa. On hölmöä toimintaa, että lihantuotanto jakaa maan kahtia. Viljelijän näkökulmasta pidän tyhmänä, että näin pieni kansa tappelee tällaisesta asiasta.”

Hän uskoo, että Bullstop tuottaa lihaa vastakin. Perheen lapset ovat vielä nuoria, heistä ei tiedä, löytyykö kiinnostusta ryhtyä maatalousyrittäjäksi. Eläinhalleissa on tehty peruskorjauksia ja hyvinvointitoimia viime vuosina, ja edelleen jatketaan samaa tietä.

Ennakointia tilalla on myös se, että ollaan perustajaosakkaina vasikkajuottamossa.

”Se on yksi juttu, miksi voi toimia tässä mittakaavassa kohtuullisen turvallisesti. Voi vähän ennakoida, miten vasikat riittävät. Ei olla täysin jonkun armoilla. Tämä on pitkäjänteistä toimintaa. Tiliväli on pitkä ja vaatii työtä välissä.”

Suomalaisen tuotannon kannattavuudesta Isopahkalalla on paljonkin sanottavaa. Kasvinviljelyssä tärkeintä olisi, että viljan hinta pysyisi tasaisena, tai ainakin heilahtelu tiettyjen raamien sisällä.

”Halpa vilja sopii tietenkin eläintilalle, mutta se on vain yhden vuoden hurma. Seuraavana vuonna se on piikki lihassa. Kun viljan hinta oli korkealla, se oli hyvää aikaa viljanviljelijälle, muille huonoa, kun ostettiin kallista viljaa. Nyt menee just päinvastoin.”

Palataan siihen, mistä tämä juttu lähtee: omavaraisuuteen.

”Me voimme leikata hintapiikistä suurimman särmän pois, kun suurin osa raaka-aineista tulee itseltä. Ei tule suuria voittoja, mutta ei suuria tappioitakaan. Tavallaan voi vähän ennustaa tulevaa, kun on omavaraisuutta eläinten ruokintaan. Jos ei ole, elää täysin markkinoiden ehdoilla.”

Isopahkala sanoo, että yhteiskunnan ristiriitaisuus harmittaa. Siitä huolimatta hän haluaa olla positiivinen. Ruikuttaminen ei auta.