IMG_9132

Kansainvälinen tutkimus: Maailman viljasato kasvaisi 12 prosenttia, jos typpilannoitteet jaettaisiin optimaalisesti

Rikkaissa maissa typpeä käytetään liikaa, köyhissä maissa liian vähän.

Kuva: Antti Törmälä.

Suomesta johdetussa kansainvälisessä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka typpi tulisi viljantuotannossa jakaa eri maiden ja alueiden välillä, jotta saataisiin mahdollisimman iso sato eikä planeetan kantokyky ylittyisi.

Tutkimuksessa oli käytössä empiirisesti testattuja globaaleja malleja, joiden avulla arvioitiin vehnän, maissin ja riisin eli eniten tuotettujen viljojen satovasteet typpilannoitteelle. Satoa mallinnettiin sekä nykyisellä typen käytöllä että planeetan kantokyvyn sallimalla pienimmällä määrällä.

Tutkimuksessa myös mallinnettiin pienin mahdollinen lannoitetyppimäärä, jolla saavutetaan nykyinen viljantuotanto. 

”Jos typpilannoitteiden käyttö jaetaan uudelleen eri maiden välillä, parannetaan ratkaisevasti ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja luontokatoa sekä vesistöjen, vaikkapa Itämeren rehevöitymistä”, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dosentti, kestävyystieteen emeritaprofessori Helena Kahiluoto sanoo.

Suomessa typpilannoitus ei juuri kutistuisi

Rikkaissa maissa käytetään liikaa typpilannoitteita. Se johtaa ilmastonmuutokseen, vesien saastumiseen ja luontokatoon. Köyhiltä mailta taas puuttuu typpilannoitteita, jotta ne voisivat saavuttaa kunnolliset satotasot. 

”Nykyisen globaalin typenkäytön optimaalinen jakaminen maiden välillä globaalin sadon maksimoimiseksi tuottaisi 12 prosenttia lisää globaalia satoa. Sama typpimäärä joka hehtaarille näitä pääviljoja tuotti mallinnuksessa 11 prosenttia lisää globaalia satoa, siis lähes saman kuin optimaalinen jakauma”, Kahiluoto toteaa.

Eli optimaalinen jakauma olisi tasapuolisempi kuin nykyinen tapa käyttää typpeä.

Optimaalisessa typen käytössä koko Pohjois-Euroopan käyttö vähenisi 6 %, mutta sen, kuten muunkin Euroopan tuotanto kuitenkin kasvaisi hiukan nykyiseen verrattuna. Samalla Itämeren kunto paranisi ja luontokato hidastuisi.

Suomessa optimaalinen typen jakaminen tarkoittaisi typpimäärän vähenemistä 0-24 kg/ha. Ruotsissa ja Norjassa typpimäärä vähenisi 50-100 kg/ha. Tutkimuksen mukaan muutos pitäisi globaalisti tärkeimpien viljojen sadot Suomessa ja Norjassa lähes ennallaan, mutta Ruotsissa sato pienenisi enemmän, 500-470 kg/ha.

”Hehtaarisadot kasvaisivat kaikissa maanosissa, eniten Afrikassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. Afrikan tuotanto kasvaisi yli 70 prosenttia”, Kahiluoto sanoo.

Ainoa alue, jossa sadot pienenisivät, on Itä-Aasia, jossa sielläkin ne laskisivat vain kuusi prosenttia, vaikka typpilannoitus putoaisi siellä nykyisestä alle puoleen, eli yli 250 kilosta 120 kiloon hehtaarilla. Suurinta maakohtainen typenkäytön ja sadon pieneneminen olisi Kiinassa. 

”Koska typpilannoitteen käyttö on runsainta vauraimmissa maissa, typen uudelleenjako hyödyttäisi eniten köyhiä, ruokaturvattomia maita. Niinpä maissa, joissa yli puolet väestöstä kärsii FAO:n mukaan kohtalaisesta tai vakavasta ruokaturvattomuudesta, sadot yli kaksinkertaistuisivat ja typenkäyttö kahdeksankertaistuisi nykyiseen verrattuna.”

Noin 80 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöstä kärsii kohtalaisesta tai vakavasta ruokaturvattomuudesta.

Nykyinen sato kolmannesta vähemmällä typellä

Jos typpi jaettaisiin optimaalisesti maiden välillä, nykyinen globaali sato saataisiin kolmanneksen nykyistä pienemmällä typpimäärällä.

”Jos typen käyttöä vähennettäisiin edelleen niin, että palaisimme planeetan kantokyvyn rajoihin, globaali sato putoaisi 7-16 prosenttia, vaikka jakaisimme tämän pienemmän typpimäärän optimaalisesti.”

Tämä satokuilun umpeen kuromiseen tarvittaisiin typpipitoisten sivuvirtojen, esimerkiksi lannan tehokasta kierrättämistä.

”Ja typpitehokkaampia viljelykasveja ja yksisoluisia proteiinilähteitä sekä ruokavalion muutoksia ja hävikin pienentämistä”, Kahiluoto sanoo.

Kuinka todennäköisenä näet, että maailma pääsisi oikeasti sopuun tällaisesta asiasta, typpilannoitteet jaettaisiin globaalisti uudelleen?

”Kestävyystieteilijänä kuvaan, millaiset muutokset mahdollistaisivat ruokaturvan saavuttamisen kaikille samalla kun palaamme planeetan kantokyvyn rajoihin. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa typen käytön vähentämisellä on aivan keskeinen merkitys, ja typen tasaisempi jako mahdollistaisi käytön vähentämisen niin, että ruokaturva samalla paranee”, hän toteaa.

”Tällaiset muutokset voivat toteutua, jos kansainvälisin poliittisin päätöksin luodaan siihen kansalaisille ja yrityksille taloudelliset kannustimet. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillinnässä saavutettu edistys antaa toivoa”, Kahiluoto vastaa.

Teksti: Saara Liespuu

Vastaa

JOKO LUIT NÄMÄ?

Lisää artikkeleita