EU hakee keinoja turvata ravinteiden saatavuutta tiloilla
Euroopan komission lannoitetoimintasuunnitelma, Fertiliser Action Plan, pyrkii turvaamaan ravinteiden saatavuuden tilanteessa, jossa eurooppalainen lannoiteteollisuus kamppailee energiakustannusten, päästövaatimusten ja tuotantolaitosten sulkemisten kanssa. Max Schulmanin mukaan ratkaisuja haetaan sekä teollisista lannoitteista että kierrätysravinteista.
MTK:n vilja-asiamies Max Schulman, joka seuraa lannoiteasioita Copa-Cogecassa ja EU:n lannoitemarkkinoiden seurantaryhmässä, kertoo lannoitetoimintasuunnitelman syntyneen aikana, jolloin lannoitteiden saatavuudesta on tullut huoltovarmuuskysymys. Taustalla on huoli sekä eurooppalaisen lannoiteteollisuuden kilpailukyvystä että maatalouden tarvitsemien ravinteiden saatavuudesta.
”Jos emme saa tänne kaasua tai LNG:tä kilpailukykyiseen hintaan, tehtaita ei pystytä pitämään auki.”
Euroopan lannoiteteollisuus on murroksessa
Schulmanin mukaan yksi EU:n lannoitetoimintasuunnitelman keskeinen tavoite on turvata saatavuus. Viljelijöiden näkökulmasta ongelma ei ole pelkästään hinta, vaan myös se, löytyykö lannoitteita tulevina vuosina riittävästi.
”Eurooppalaisen lannoiteteollisuuden käytössä oleva tuotantokapasiteetti vastaa tällä hetkellä noin 50–55 prosenttia maanosan tarpeesta. Tilannetta ovat vaikeuttaneet korkeat energiakustannukset sekä vaatimukset tuotannon vähähiilistämisestä.”
Syksyn aikana on suljettu muun muassa kaksi merkittävää typpilannoitetehdasta Espanjassa ja Ranskassa. Schulmanin mukaan kummankaan laitoksen tulevaisuudesta ei ole varmuutta.
Lannoiteteollisuutta muokkaa samanaikaisesti EU:n hiilirajamekanismi CBAM sekä päästökauppajärjestelmä ETS. Tavoitteena on vähentää päästöjä ja ohjata tuotantoa vähähiilisempään suuntaan.
”Hiilineutraalin lannoitteen hinta on tällä hetkellä todella kova. Tässä vaiheessa vielä 200-300 prosenttia korkeampi kuin nykyisillä lannoitteilla. Investoinnit ovat valtavia.”
Uusia ravinnelähteitä halutaan markkinoille
Komission toimintasuunnitelma ei keskity pelkästään mineraalilannoitteisiin.
Mukana ovat myös karjanlanta, biokaasulaitosten sivujakeet, biolannoitteet ja muut kierrätyspohjaiset ravinteet. Schulmanin mukaan tavoitteena on varmistaa, että maatilojen käytössä olevien ravinteiden kirjo laajenee tulevina vuosina.
”Mineraalilannoitteet muodostavat edelleen suurimman osan, mutta mukaan halutaan myös uusia ratkaisuja”, hän toteaa.
Erityisen paljon keskustelua on herättänyt biokaasulaitosten sivujakeiden asema. Niiden hyödyntämistä halutaan helpottaa, mutta valmistelussa on jouduttu tasapainoilemaan maatalouden ja ympäristöpolitiikan tavoitteiden välillä.
”Sivujakeet otettiin mukaan toimintasuunnitelmaan keinona monipuolistaa ravinteiden lähteitä. Ympäristökomissaari oli kuitenkin sitä mieltä, että niitä ei pidä päästää Euroopan markkinoille ennen kuin haitat ja hyödyt on tutkittu.”
Vaarana oli, että asian eteneminen olisi viivästynyt vuosilla. Lopulta valmistelua päätettiin jatkaa siten, että sivujakeita voi hyödyntää nykyisen nitraattisääntelyn puitteissa samalla, kun tutkimustietoa kartutetaan.
”Sivujakeet ovat erittäin hyvää tavaraa. Onneksi järki voitti”, Schulman toteaa.
Viljelijöiltä odotetaan tehokkaampaa ravinteiden käyttöä
Yksi toimintasuunnitelman keskeinen teema on ravinteiden käytön tehokkuuden parantaminen.
Schulmanin mukaan tavoitteena ei ole vähentää ruoantuotantoa, vaan käyttää käytettävissä olevat ravinteet nykyistä tarkemmin.
”Tässä action planissa ei olla himmaamassa tuotantoa millään tavalla. Yritetään ylläpitää tuotanto sekä määrällisesti että laadullisesti.”
Schulman muistuttaa, että Eurooppa on edelleen yksi maailman tärkeimmistä elintarviketuottajista ja samalla merkittävä maataloustuotteiden viejä.
Hänen mukaansa teknologian kehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksia lannoituksen kohdentamiseen.
”En sano, että lannoitetaan liikaa. Mutta varmasti voidaan tehostaa. Teknologia on parantunut ja tietoa löytyy.”
Samalla ravinteiden käytön seurannan ja dokumentoinnin merkityksen arvioidaan kasvavan. Schulmanin mukaan tiloilta tarvitaan nykyistä enemmän tietoa siitä, miten ravinteita käytetään ja kuinka tehokkaasti kasvit ne hyödyntävät.
Keskustelua käydään myös nitraattisääntelystä. Schulman on osallistunut EU:n nitraattipaneelin työhön, jossa on kehitetty laskentamalleja ravinteiden käytön tehokkuuden osoittamiseen.
Markkinoille lisää läpinäkyvyyttä
Schulman nostaa esiin myös lannoitemarkkinoiden läpinäkyvyyden.
”Tiedon saaminen lannoitemarkkinoilta on erittäin vaikeaa.”
Yksi toimintasuunnitelman tavoitteista on parantaa markkinatiedon saatavuutta. Komissio valmistelee järjestelmiä lannoitehintojen seurantaan, ja jäsenmaiden odotetaan jatkossa raportoivan markkinatietoja nykyistä kattavammin.
Samaan aikaan myös kansainvälinen maailman maatalousmarkkinoita seuraava AMIS-järjestelmä (Agricultural Market Information System) on ottamassa lannoitteet mukaan seurattaviin hyödykkeisiin. Tavoitteena on lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä ja helpottaa viljelijöiden päätöksentekoa.
Schulman pitää muutosta merkittävänä, sillä lannoitemarkkinoista on ollut tarjolla huomattavasti vähemmän tietoa kuin viljamarkkinoista.
Markkinatiedon merkitys on kasvanut samaan aikaan, kun moni tila on siirtynyt ostamaan lannoitteita useammassa erässä aiemman kertaoston sijaan.
Muutoksiin kannattaa valmistautua
Schulman muistuttaa, että toimintasuunnitelma ei sisällä vielä varsinaisia säädöksiä. Action Plan ei ole lakipaketti. Sen tarkoituksena on osoittaa suunta, johon komissio haluaa lannoitepolitiikkaa kehittää. Varsinaiset lakiesitykset valmistellaan myöhemmin erikseen.
Tässä Action Planissa ei olla himmaamassa tuotantoa millään tavalla. Yritetään ylläpitää tuotanto sekä määrällisesti että laadullisesti.
Hän sanookin, että toimintasuunnitelmaa kannattaa lukea ennen kaikkea ennakkovaroituksena tulevasta. Suunnitelma kertoo, millaisiin kysymyksiin viljelijöiden on syytä varautua.
”Nyt on aika miettiä, miten tulen toimimaan viiden vuoden sisällä. Muutanko jotain toiminnassani? Viljelykierrot, lannoitustavat, teknologian hyötykäyttö ja entä se data? Dataa meidän pitää alkaa hyödyntää vielä paremmin. Miten kytketään nämä kaikki yhteen datan kautta niin, että voidaan näyttää loppuyhteiskunnalle miten me olemme toimineet.”
