7 200 kiloa syysvehnää hehtaarilta kannustaa Kimmo Turusta jatkamaan valitulla tiellä

Viime keväänä lappeenrantalainen Kimmo Turunen arvioi, ettei kevätviljojen viljelylle löytynyt riittävästi perusteita kaikilla tilan lohkoilla. Noin sadan hehtaarin tila koostuu kymmenistä pienistä lohkoista, joiden tuottopotentiaali vaihtelee paljon.

Siksi osa normaalisti viljalle menevästä alasta siirtyi saneerauskasveille ja viherlannoitusnurmille, samalla kun peltojen kasvukuntoa lähdettiin parantamaan erilaisilla kunnostustoimilla.

Syksyllä Turunen ei ole muuttanut näkemystään, vaikka monilla tiloilla kevätviljoista saatiin hyviä satoja.

”Hyvä, etten laittanut”, hän toteaa.

Kevätviljojen viljely ei hänestä olisi tänä vuonna ollut yleisesti huono ratkaisu. Moni sai hyviä satoja. Omilla pelloillaan hän uskoo kuitenkin tehneensä oikean päätöksen. Heikoimmat lohkot jäivät pois tuotannosta, ja niiden kunnostamiseen on voitu käyttää aikaa.

Kesä kului silti suunniteltua nopeammin.

”Toivoin ehtiväni enemmän kunnostaa peltoja.”

Työ jää osittain ensi vuoteen. Osa lohkoista jatkaa edelleen kunnostusvaiheessa ennen kuin palaa täysipainoisesti viljelykiertoon.

Pitkä työ palkittiin syysvehnässä

Kasvukauden selvästi suurin onnistuminen löytyi syysvehnästä.

Keväällä Turunen arvioi kasvustojen näyttävän vähintään viiden tonnin kasvustoilta. Mielessä kävi myös kuuden tonnin rajan rikkominen, mutta syksyllä yksi lohko ylitti odotukset reippaasti.

Kotitilan parhaalla syysvehnälohkolla satoa kertyi 7 200 kiloa hehtaarilta.

”Se oli yllätys.”

Turunen kertoo, ettei ole vastaavaan satoon aiemmin päässyt sellaisella pinta-alalla, jota voisi pitää aidosti merkittävänä. Kyseinen lohko käsittää noin puolet koko hänen syysvehnäalastaan.

Huippusadon valkuaispitoisuus jäi alle 11 prosentin, mitä Turunen pitää jälkikäteen harmillisena. Hän pohti kasvukaudella lisätypen antamista Typpiliuoksena tähkälletulon jälkeen, mutta jätti toimenpiteen tekemättä. Syysvehnän kevätlannoitus oli 130 typpikiloa.

Lohko ei kuitenkaan ole mikä tahansa pelto. Sillä on ollut pitkään tilan paras viljelykierto, runsaasti syyskasveja ja erityistä huomiota maan rakenteeseen. Muokkauksia on pyritty välttämään märissä olosuhteissa, jotta rakenne säilyy kunnossa.

”Se oli kyllä tosi hyvä, että nyt pelto, mihin on viljelyssä eniten kiinnitetty huomiota, on saatu kuntoon ja satojakin alkaa tulemaan”, Turunen sanoo.

Samalla lohkolla on ollut takanaan useamman vuoden onnistunut jakso. Syysrapsia, syysvehnää ja hernettä sisältänyt viljelykierto on tuottanut tasaisesti hyviä satoja.

Turunen puhuu pellosta positiivisen kierteen esimerkkinä: ”Hyvä kertaantuu. Lohko on positiivisessa kierteessä.”

Ero näkyi myös esikasvien välillä. Parhaiten tuottaneella lohkolla syysvehnän esikasvina oli syysrypsi. Toisella pellolla syysvehnä seurasi syysvehnää, ja sato jäi hieman yli neljään tonniin hehtaarilta.

Syysrypsi näytti paremmalta kuin lopulta tuotti

Vaikka syysvehnä onnistui erinomaisesti, kaikki kasvustot eivät vastanneet odotuksia. Syysrypsi näytti kesällä erittäin lupaavalta. Satotoiveet liikkuivat kolmen tonnin tuntumassa, mutta puintitulokset jäivät reiluun kahteen tonniin hehtaarilta.

Kasvusto teki paljon vartta, mutta siemeniä sisältävä osa jäi yllättävän pieneksi.

”Kasvoi pitkää vartta, mutta se osuus, missä on lituja ja siemeniä, jäi vähäiseksi”, Turunen toteaa.

Myös herneessä jäi jossiteltavaa. Tilalla kokeiltu Lempi-lajike ei pysynyt toivotulla tavalla pystyssä, vaan käytännössä lähes koko kasvusto painui maata vasten.

”Ehkä kymmenen prosenttia koko alasta oli pystyssä.”

Parhailla lohkoilla päästiin kahden ja kolmen tonnin satoihin, mutta koko hernealan keskisato jäi hieman yli kahteen tonniin hehtaarilta. Sitä Turunen pitää pettymyksenä.

Haastatteluhetkellä puimatta oli vielä kevätrapsi. Kukinnan aikaan rapsikuoriaiset vioittivat pääversoja useista torjunnoista huolimatta, minkä seurauksena kasvusto kasvatti uusia sivuversoja ja jatkoi kukintaa tavallista pidempään. Se näkyy nyt tuleentumisen venymisenä syksyyn.

Sikarutto pisti suunnitelmat uusiksi

Kesän aikana viljelyn rinnalle tuli asia, jota kukaan ei osannut ottaa huomioon kevään laskelmissa. Lähialueelta löytyi afrikkalaista sikaruttoa. Yhtäkkiä myös syksyn suunnitelmat menivät uusiksi.

Ensimmäisinä viikkoina tilanne vaikutti epäselvältä.

”Alussa näytti siltä, että tästä tulee joku reservaatti, luonnonsuojelualue, missä ei saa tehdä mitään.”

Turunen ehti pyöritellä syysvehnän kylvöä moneen kertaan. Välillä lohkot olivat menossa syysvehnälle, välillä viherlannoitusnurmiksi. Kun ohjeistus tarkentui ja kävi selväksi, että viljely sekä viljan myynti onnistuvat varoajan jälkeen normaalisti, suunnitelmat muuttuivat jälleen.

Siemenet lajiteltiin valmiiksi, lannoitteet hankittiin ja osa pelloista muokattiin kylvökuntoon.

Lopulta suurimmaksi esteeksi ei näytä muodostuvan sikarutto vaan sää.

”Kylvämättä jää, jos sää ei muutu tosi paljon. Toissapäivänä muokkasin jotakin kultivaattorilla valmiiksi, mutta eilen satoi siihen päälle ja viime viikollakin satoi vajaat 30 milliä. Pelto alkaa käymään tosi märäksi, ja ennuste näyttää suuria sateita”, Turunen kertoo 14.9.

Vaikka noin puolet tilan pelloista sijaitsee sikaruton rajoitusalueella, tauti ei olisi estänyt syysvehnän kylvämistä. Enemmän vaivaa on aiheuttanut epävarmuus ja jatkuvasti muuttunut tilannekuva. Kalustoa on pesty ja desinfioitu tarpeen mukaan.

”Pesutyöhön ei mene varsinaisesti tunteja, kyllä enemmän on mennyt aikaa ja energiaa tämän asian seuraamiseen ja selvittämiseen.”

Turunen kertoo käyttäneensä paljon aikaa tiedon etsimiseen, ohjeiden seuraamiseen ja erilaisten vaihtoehtojen arviointiin.

Kevään päätös helpotti syksyn varastointipulmaa

Sikaruton näkyvin käytännön vaikutus Turusen tilalla on ollut viljan varastointivelvoite. Viljaa on säilytettävä tilalla 30 vuorokautta ennen toimituksia.

Monelle alueen viljelijälle juuri varastotila on ollut suurin huolenaihe. Turusen kohdalla keväällä tehty päätös vähentää viljelyalaa osoittautui yllättävän hyödylliseksi.

”Jos olisin kylvänyt, olisi ollut pahoja ongelmia varastoinnin kanssa.”

Nyt vilja mahtuu varastoihin juuri ja juuri. Ennen vielä puimatta olevia rapseja öljykasvisiiloista täytyy kuitenkin saada syysrypsiä liikkeelle.

Viljan ostajien suhteen tunnelma on kesää luottavaisempi. Alkuvaiheessa epävarmuutta oli paljon, mutta nyt tiedossa on, että ostajia löytyy. Viljaa ottavat vastaan ainakin Hankkija ja Lantmännen, ja rypsille on ostokanava Bernerin kautta, Turunen kertoo.

”Se on vain se 30 päivää, minkä pitää täyttyä.”

Jokaisen euron pitää tehdä töitä

Kun puhe siirtyy ensi kevääseen, Turunen palaa samaan teemaan, josta hän puhui jo keväällä: kannattavuuteen.

Öljykasvit ja herne säilyvät viljelykierrossa. Jos syysvehnää ei päästä kylvämään tänä syksynä, sille suunnitellut alat siirtyvät keväällä todennäköisesti vehnälle tai kauralle. Päätöksen hän tekee myöhemmin markkinatilanteen perusteella.

Lannoitteita hän ei ole vielä hankkinut ensi kautta varten.

Turusen mielestä viljely muuttuu vuosi vuodelta tarkemmaksi peliksi.

”Koko ajan vaikeammaksi tämä menee; mitä kasveja kannattaa viljellä, mitä peltoja kannattaa viljellä ja minkä verran siihen kannattaa panostaa. Ne eurot pitäisi käyttää sellaiseen paikkaan, mistä niitä voi saada takaisinkin.”

Metsätyöt jatkuvat normaalisti

Sikarutto herätti alueella alkuvaiheessa paljon kysymyksiä myös metsätöiden osalta. Turunen tekee viljelyn rinnalla metsäkoneurakointia, joten mahdolliset liikkumisrajoitukset olisivat vaikuttaneet myös toiseen elinkeinoon.

Lopulta huoli osoittautui suuremmaksi kuin käytännön vaikutukset.

”Metsätyöt ovat sallittuja, joten nyt se ei vaikuta.”

Turunen ei usko, että sikarutto on nopeasti ohi. Hänen mielestään myös suomalaisten viljelijöiden on totuttava ajatukseen, että tauti voi olla osa toimintaympäristöä vielä pitkään.

”Kaikkien on opittava elämään tämän kanssa.”