Täsmäviljelystä kohti älykästä maataloutta – ”Kaikki alkaa tiedosta”
Maatalous on murroksessa, jossa teknologia, data ja automaatio muuttavat viljelyn perusteita. Täsmäviljely on ollut kehityksen ensimmäinen askel – mutta nyt katse on jo pidemmällä.
”Vaikka täsmäviljely on vähintään 35 vuotta vanha ajatus, ensimmäinen TäsmäViljely-foorumi pidettiin Salossa kuusi vuotta sitten. Silloin idean isänä olivat Olli-Pekka Ruponen ja Timo Teinilä. Herääminen täsmäviljelyyn tuli myös hallinnosta, kun todettiin että maatalouden digitalisaatiota pitää edistää”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija ja AgriHubin Älymaatalous-teemaryhmän vetäjä Liisa Pesonen totesi Suora lähetys täsmäviljelytiloilta -tapahtumassa.
Silloin ryhdyttiin tekemään älymaatalouden tiekarttaa ja rakentamaan myös AgriHubia, verkostoa, joka yhdistää tutkijat, viljelijät, yritykset, neuvonnan ja oppilaitokset tavoitteenaan kannattava, kestävä ja kilpailukyinen maatalous.
”Yksi asia siinä on maatalouden digitalisaation edistäminen ja täsmäviljelyosaamisen lisääminen. Siksi näitä tapahtumia järjestetään”, Pesonen sanoo.
Ensimmäisen foorumin jälkeen on pidetty droonipäivää, on testattu automaattiohjausta, ja puhuttu muun muassa paikkatiedosta, kannattavista digi-investoinneista ja siitä, miten täsmäviljelyssä pääsee vauhtiin. Tällä kertaa tapahtumassa haastateltiin täsmäviljelijöitä ympäri Suomea.
Entistä tarkempi resoluutio
Pesonen kuvaa maatalouden muutosta siirtymänä kohti yhä tarkempaa ja tietoon perustuvaa tekemistä.
”Kyllä se menee siihen, että lohkokohtaisesta viljelystä siirrytään yhä tarkempaan paikkakohtaiseen tarkasteluun. Pellon sisäinen vaihtelu huomioidaan, ja eläinpuolella mennään yksilötasolle ruokinnassa ja hoidossa”, hän sanoo.
Hän toteaa täsmäviljelyn olevan monimuotoinen asia. Se ei ole vain paikkakohtaista panosten säätöä tai satomittausta, se on arjen elämän helpottamista. Aluksi se on ollut paljon tappelua tekniikan kanssa, mutta kehitys on kehittynyt siltä osin, nyt järjestelmät toimivat jo paremmin myös keskenään.
Täsmäviljelyn ydin on tiedossa. Kun viljelyä tarkennetaan, myös datan määrä kasvaa nopeasti.
”Tieto muuttuu intensiivisemmäksi. Sitä ei enää pysty hallitsemaan manuaalisesti, vaan tarvitaan tietotekniikkaa avuksi”, Pesonen sanoo.
Ensimmäinen vaihe onkin pitkälti tiedon keruuta: kartoitusta, mittaamista ja nykytilan ymmärtämistä. Pitää tietää, missä mennään ja mikä ei ole optimaalista – oli kyse pellosta tai eläimistä.
Kun dataa kertyy riittävästi, sitä voidaan hyödyntää automaatiossa ja päätöksenteossa.
Seuraava askel on smart farming
Täsmäviljely nähdään usein osana laajempaa kehitystä, jota kutsutaan smart farmingiksi.
”Täsmäviljely on tavallaan maatalouden ’Industry 3.0’. Smart farming taas tuo mukaan automaation, sensorit ja pilvipalvelut – se laajenee kaikkeen toimintaan. Se on Industry 4.0”, Pesonen kuvaa.
”Kun dataa on riittävästi, tekoäly mahdollistaa järjestelmien ohjauksen ja ennakoinnin. Ja siitä edetään kohti autonomisia koneita.”
Vaikka robotiikka kehittyy nopeasti, käytännön haasteita on vielä. Pesonen näkee suurimpana pullonkaulana Suomessa peltojen sirpaleisuuden.
”Robotit eivät vielä liiku itsenäisesti paikasta toiseen, vaan tarvitsevat valvontaa”, hän toteaa.
Lisäksi tietoliikenneyhteydet ovat keskeisessä roolissa. Tarvitaan toimivat yhteydet, jotta järjestelmät toimivat luotettavasti. Reunalaskenta auttaa, mutta kaikkea ei voida vielä tehdä täysin itsenäisesti. Reunalaskenta on datan käsittelyä siellä missä se syntyy, jotta päätöksiä voi tehdä nopeasti ja ilman pilvipalvelua.
Tekoäly tulee helpottamaan datan käyttöä
Pesosen mukaan täsmäviljely on jo arkea monilla tiloilla, mutta käyttöönotto vaihtelee.
”Se on vielä vähän kahtia jakautunutta. Osa tiloista hyödyntää teknologiaa pitkälle, mutta paljon potentiaalia on vielä käyttämättä.”
Yksi keskeinen haaste on tiedon hyödyntäminen. Dataa kyllä syntyy, mutta sen tehokas käyttö on seuraava iso askel. Siinä tekoälyllä tulee Pesosen mukaan olemaan merkittävä osa.
Jotta teknologia otetaan käyttöön, se on sovittava käytännön työhön.
”Ratkaisujen pitää olla niin helppokäyttöisiä, että ne toimivat “napin painalluksella”. Muuten ne eivät tule osaksi arkea”, Pesonen sanoo.
”Siinä olisi softanikkareille työsarkaa: mitä kaikkea datasta voisi tehdä arjen helpottamiseksi tulevaisuudessa?”
Pienin askelin isoja harppauksia
Yksi tämänkertaisen Täsmäviljelytapahtuman haastatelluista oli Toni Haapakoski Saarijärveltä Koivurinteen tilalta. Tila tuottaa maitoa, kasvattaa välitysvasikoita ja on mahdollisimman omavarainen rehuntuotannossa.
“Meillä slogan on ollut, että pienin askelin isoja harppauksia”, Haapakoski kuvaa täsmäviljelyn kehitystä tilallaan.
Ensimmäisiä askeleita olivat ajolinjojen suunnittelu erityisesti epäsäännöllisillä pelloilla.
“Kannattaa pysähtyä miettimään, miten ajolinjat pellolla tekee”, Haapakoski korostaa.
Tämän jälkeen viljelyä tarkennettiin jaetulla lannoituksella, jossa panoksia kohdennetaan kasvukauden aikana satopotentiaalin mukaan.
Suurempi teknologinen askel syntyi ajo-opastimista. Se on Haapakosken mukaan ollut todella iso harppaus. Hyödyt näkyvät ennen kaikkea työn tehostumisena ja panosten säästönä.
“Jo pelkällä ajo-opastimella, vaikka manuaalisesti, saa tarkkuutta ja säästöä”, hän toteaa.
Hankkeissa pääsee käsiksi uuteen teknologiaan
Haapakosken mukaan maatalouden kehittämistä omalla tilalla vauhdittavat erilaiset hankkeet, joihin osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden kokeilla uutta ilman suurta riskiä.
“Hankkeiden kautta pääsee mukaan kokeiluihin, joihin ei muuten olisi aikaa tai resursseja,” hän toteaa.
Hänellä on kovat odotukset droonihankkeesta, jossa testataan, miten satomäärää tai sadonkorjuun ajankohtaa voidaan ennustaa.
Teknologian testaamisen lisäksi hankkeet tuovat arvokasta vertaistukea.
Hänellä on siitä konkreettista kokemustakin: saarijärveläinen ostorengashanke selvitti ja kilpailutti ajo-opastinhankinnan 20 tilalle. Kun kaikilla on sama järjestelmä, yksi osaa yhtä ja toinen toista. Se madaltaa kynnystä ottaa teknologia käyttöön.
