Paikannus toimii, ei toimi ja toimii taas

Uuden teknologian avulla kyetään edistämään peltoviljelyn kestävyyttä monipuolisesti. Tätä mieltä ovat olleet kokeneet kotimaiset alan asiantuntijat ja myös yksittäiset edelläkävijäyrittäjät TTS Työtehoseuran aiemmissa kyselyissä. Itse olen seurannut alan kehitystä työkseni pian neljännesvuosisadan, ja allekirjoitan kyllä itsekin edellä kuvatun.        

TTS:n uusimmasta yrittäjäkyselystä (n=1909, Vertaistekno-hanke, EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus) puolestaan ilmenee, että eritasoisen ajoautomatiikan käyttö ja ISOBUS-yhteensopivuus traktorissa ja/tai työkoneissa ovat yleisintä uutta teknologiaa maamme maatiloilla.

Automaattisäätöinen paikkakohtainen peltoviljely – täsmäviljelystäkin puhutaan – on pitkälle vietynä edelleen varsin harvinaista, mutta monet ovat siitä kiinnostuneita. Yleisempää on yksittäisten töiden teko ”paikkakohtaisesti”.

Kyselyn mukaan konekanta on uudempaa ja uusia investointeja harkitaan yleisemmin peltoalaltaan suurilla kuin pienillä maatiloilla. Suurilla tiloilla suhtautuminen uuteen teknologiaan on myös positiivisempaa, sen käyttö on yleisempää ja sen lisäystä myös harkitaan. Uusi teknologia siis kiinnostaa, mutta ei kaikkia. Uusi teknologia jakaakin voimakkaasti mielipiteitä ja tiloja.

Peltoalaltaan suuret tilat aikovat jatkaa tuotantoaan pitkään yleisemmin kuin pienet tilat, mutta jatkajia, luopujia ja epävarmoja löytyy sekä suurista että pienistä tiloista kaikkialta maastamme. Koska uusi teknologia on erityisesti suurien tilojen suosiossa, suhteellisesti suurempi osa maamme pelloista kuin tiloista on tavalla tai toisella uuden teknologian piirissä.

Paikannushäiriöitä kaikkialla maassa

Suurista suurimmat – usean sadan peltohehtaarin – tilat lähes poikkeuksetta käyttävät tarkkaan ja häiriöttömään paikannukseen nojaavaa eritasoista ajoautomatiikkaa. Vastaavasti aivan pienimmät tilat lähes poikkeuksetta eivät käytä tai edes harkitse edellä mainitun teknologian hankintaa.

Paikannushäiriöt aiheuttavat kuitenkin monilla tiloilla harmia esimerkiksi ajoautomatiikan käytössä. Lähes puolet paikannusteknologiaa käyttäneistä ilmoitti, että viime vuonna (2024) ilmeni paikannushäiriöitä. Niitä ilmeni erityisesti traktorilla tehtävissä kasvintuotannon töissä, kuten kylvössä, ruiskutuksessa ja lannoituksessa.

Häiriöitä esiintyi kaikkialla maassamme, joten ne eivät olleet esimerkiksi vain kaakkoisrajalla asuvien murheita.  

Häiriöitä oli esiintynyt tyypillisesti vain muutamia kertoja vuoden mittaan, mutta niiden määrä vaihteli kerrasta tai parista useisiin kymmeniin tapauksiin tilaa kohti. Häiriöt kestivät tyypillisesti minuutteja, mutta niiden kesto vaihteli sekunneista jopa vuorokausiin. Näin ollen häiriöistä koitui tyypillisesti vain hieman haittaa peltotöille, mutta jotkut kuvasivat haittaa olleen erittäin paljon.

Häiriöiden joko tiedettiin tai arvioitiin johtuneen yleisimmin aktiivisen auringon hiukkaspurkauksista eli aurinkomyrskystä, tahallisesta ”valtiollisesta” häirinnästä tai katvealueista. Muina syinä tuotiin esiin muun muassa palvelinongelmat, vanhat tai halvat laitteistot ja sähkökatkot. Tuo ”valtiollinen häirintä” niputtaa tässä sievästi yhteen koko joukon suorasukaisempia vastauksia, joiden sisältöä lukija voi vapaasti arvuutella.

Avaruussäätieteilijät ovat sitä mieltä, että 11 vuoden kierrolla esiintyvä aurinkosykli alkaa olla ohittanut huippunsa. Aurinkomyrskyjä ja niiden aiheuttamia paikannushäiriöitä esiintyy varmasti vielä lähivuosina, mutta niiden tulisi olla jo harvinaistumaan päin.

Myös paikannushäirintä maalla, merellä ja ilmassa voinee vähentyä, jos sota Ukrainassa saadaan päätökseen. Vaikka uudesta teknologiasta on monenlaista hyötyä, ihmistä on vaikea korvata erilaisten häiriöiden iskiessä.   

Kirjoittaja on agroteknologian dosentti ja työskentelee TTS:ssä erikoistutkijana.