Maatalouden pitää ajoissa varautua uusien ruoantuotannon teknologioiden tuomiin muutoksiin
Uudet ruoat ja niiden tuotantoon liittyvät teknologiat tulevat olemaan osa ruokajärjestelmää. Tarvitaan optimaalinen yhdistelmä agroekologisia viljelymenetelmiä, ruokavalion muutosta ja kiertotaloutta, Hanna Tuomisto sanoo.
”Uusien ruokien ja ruoantuotantoteknologioiden valikoima runsastuu vuoteen 2050 mennessä”, Helsingin yliopiston professori Hanna Tuomisto ennusti Maataloustieteen päivillä.
Uudet ruoantuotantoteknologiat voivat parantaa ruokajärjestelmien kestävyyttä ja joustavuutta, mutta teknologioiden kehitys on vasta alussa.
Uudet teknologiat, esimeriksi solumaatalous, vaativat paljon energiaa.
”Siksi haasteena on erityisesti energiatehokkuuden parantaminen ja kestävien energianlähteiden kehittäminen”, Tuomisto sanoo.
Kuluttajien halukkuus siirtyä syömään vaikkapa solulihaa on tietysti edellytys, että sitä kannattaa tuottaa. Tällä hetkellä uuselintarvikkeet eivät ole EU:ssa sallittuja.
Tuomisto sanoo, että solumaatalouden teknologiat eivät ole nopeita ratkaisuja ruokajärjestelmän kestävyyden kohentamiseen. Ensin on keskityttävä kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin ja edistettävä maatalouden kestävyyttä.
”Maataloussektorin on kuitenkin syytä varautua ajoissa niihin vaikutuksiin, joita muutos tulee aiheuttamaan”, Tuomisto sanoo.
Maapallolle määritetyistä yhdeksästä planetaarisesta rajasta eli reunaehdosta, jotka säätelevät maapallon vakautta ja sietokykyä, kuusi on jo ylittänyt ihmiskunnalle turvalliset rajat. Biokemialliset typen ja fosforin virrat, makean veden käyttö, maankäytön muutos ja luonnon monimuotoisuus ovat niitä planetaarisia rajoja, joiden muutoksista ruokajärjestelemä aiheuttaa yli 80 prosenttia.
”Ruokajärjestelmällä on siis merkittävä rooli. Se aiheuttaa kolmanneksen kaikista ihmisen tuottamista kasvinhuonekaasupäästöistä. Kotieläintuotanto aiheuttaa yksinään 20 prosenttia kaikista ihmisten aiheuttamista kasvinhuonekaasupäästöistä.”
Kasvipohjaisiin ruokavalioihin siirtyminen vähentäisi huomattavasti suurinta osaa ympäristövaikutuksista, mutta suurin osa kuluttajista ei ole siihen halukkaita. Siksi on kehitettävä uusia tuotantoteknolgioita ja uusia elintarvikkeita, Tuomisto sanoo.
Villit kortit kohta jo todellisuutta?
Tuomisto on listannut toimintaympäristön villejä kortteja, muutoksia, jotka tuntuivat vielä muutama vuosi sitten korkeintaan hypoteettisilta mahdollisuuksilta, mutta enää ei niinkään. Listalla on niin sattumanvaraisia äärimmäisiä sääoloja, erittäin tuhoisia kasvintauteja, maamikrobien kuolemaa, pölyttäjien häviämistä, aurinkomyrskyjä, kyberhyökkäyksiä kuin auringonvalon vähenemistä tai ydinsodan aiheuttamaa ydintalvea.
Ruoantuotannon monimuotoisuus lisää varautumista erilaisiin uhkiin, Tuomisto toteaa.
Perinteinen maatalous on auringonvalosta riippuvaa, mutta sietää häiriöitä sähköverkossa ja muussa infrassa paremmin kuin esimerkiksi solumaatalous. Se taas selviäisi mahdollisesta auringonvalon vähenemisestä.
Ruokaa voidaan tuottaa ilman maataloutta. Silloin hiilen lähteenä on esimerkiksi fossiilinen hiili, biokaasu tai ilmakehästä teollisesti sidottu hiilidioksidi. Moni ratkaisu on jo pitkällä kehityksen polulla. Tuomisto mainitsee esimerkiksi Solarfoodsin, joka tuottaa proteiinijauhetta vetyä hapettavan bakteerin avulla.
”Tätä on jo saatavilla Singaporessa. Euroopassa ei ole lupa myydä uuselintarvikkeita, mutta Singaporessa uusinelintarvikelupa on.”
Toisena hän mainitsee kemian synteesillä valmistetun voin, jota on itse maistanut USA:ssa. Se on tehty hiilestä, vedystä ja hapesta thermokemiallisen prosessin avulla.
”Mahtava tuote, näyttää voilta ja maistuu aika lailla voilta”, Tuomisto kuvaa.
Soluviljely ei tarkoita pelkästään lihaa. Tuomisto on ostanut USA:n matkallaan ravintolasta soluviljeltyä lohta.
”Näyttää lohelta, mutta jos olisin silmät kiinni syönyt, en olisi tiennyt, että kyseessä on lohi”, hän toteaa. ”Odotan mielenkiinnolla, milloin näitä tulee Eurooppaan.”
USA:ssa ja Singaporessa on myynnissä soluviljeltyä maitoa. Saatavilla on myös vastaavaa tuorejuustoa ja jäätelöä. Suomessa VTT on kehittänyt esimerkiksi kahvin ja kaakaon solujen viljelyä vastauksena ilmastonmuutoksen luomiin haasteisiin kyseisten kasvien tuotannossa.
”Kehitteillä on teknologioita, joissa maitoa tehdään viljelemällä eläimen maitorauhasen soluja bioreaktorissa. Viljellyt solut tuottavat oikeaa maitoa”, Tuomisto kertoo.
Iso osa ympäristövaikutuksista tulee energiasta
Tuomisto on tutkimuksessa keskittynyt vaihtoehtoisten proteiinilähteiden ympäristövaikutusten arviointiin.
”Yleisesti ottaen vaihtoehtoisissa proteiinilähteissä on paljon vaihtelua johtuen erilaisista tuotantomenetelmistä, organismeista ja sähkölähteestä”, hän kertoo.
Soluviljelyn teknologiat ovat usein suhteellisen energiaintensiivisiä.
Tutkijat ovat arvioineet, mitä tapahtuisi kasvihuonekaasupäästöille ja maan käytölle, jos kaikki kotieläinproteiini korvattaisiin solumaatalouden tuotteilla: maatalouden kasvihuonekaasupäästöt puolittuisivat, fosforin käyttö puolittuisi ja maatalousmaan käyttö vähenisi 83 prosenttia.
Toisaalta proteiinintuotanto vaatisi kolmanneksen uusiutuvasta energiasta ja lisäisi kriittisten metallien kysyntää. Esimerkiksi telluurin tuotantokyky ylittyisi.
Koko ruokajärjestelmä vaikuttaa tulevaisuuden syömiseen
”Ei riitä, että kehitetään uusia teknologioita. Koko ruokajärjestelmä ja kaikki siihen liittyvä vaikuttaa siihen, miten ne otetaan käyttöön”, Tuomisto sanoo.
Muutama vuosi sitten tehtiin tutkimus, jossa kysyttiin sekä kuluttajien että asiantuntijoiden arviota siitä, miten nopeasti eläinperäistä proteiinia korvataan muilla proteiinilähteillä.
”Asiantuntijat olivat optimistisia, ajattelivat, että vuonna 2050 lähes puolet proteiinista on kasvipohjaista, 28 prosenttia solumaatalouden vaihtoehtoja ja 27 prosenttia eläinperäistä. Kuluttajien arvion mukaan proteiinista on eläinperäistä tuolloin vielä 44 prosenttia. Maitotuotteiden käytöstä luvut olivat aika samanlaisia.”
Miten solumaatalous muuttaa kotieläintuotantoa? Ensimmäinen ajatus on, että eläintuotanto vähenee. Viljelijät voivat siirtyä tuottamaan vaihtoehtoisten proteiinilähteiden vaatimia kasvipohjaisia raaka-aineita, tai jopa tuottamaan solumaatalouden tuotteita maatilalla.
”Onhan nytkin tiloilla esimerkiksi biokaasureaktoreista”, Tuomisto toteaa.
Vaihtoehtona on myös tuottaa uusiutuvaa energiaa solumaatalouden tarpeisiin tai kotieläintuotanto voi siirtyä solujen lähteeksi viljellyn lihan tuotantoon.
