”Jos tulee tautiepäily, voitko sanoa, että olet tehnyt kaikkesi?” – Ennakointi on paras vakuutus, Tove Donner sanoo
Bioturva ei tarkoita pelkästään vierassaappaita. Sisäisessä tautisuojauksessa Suomessa on vielä tekemistä.
Yksi Hankkijan Turussa pidetyn sikaseminaarin teemoista oli eläinterveys ja riskienhallinta. Hankkijan ruokinta-asiantuntija Tove Donner muistutti, että riskinhallinta on riskien tunnistamista, arviointia ja asioiden priorisointia.
”Riskienhallinta on tärkeää koko elinkeinoa ajatellen. Bioturvariskien hallinta ja ennakointi on paras vakuutus. Bioturva ei tarkoita pelkästään vierasvaatteita ja -saappaita. Sisäinen tautisuojaus on yrityksen sisäistä riskinhallintaa, sitä että minimoidaan riskejä hyvällä osasto- tai eläinryhmäkohtaisella toiminnalla.”
Vaikka tekee kaikkensa, tauti voi silti sikalaan tulla. Mutta jos tulee puhelu tautiepäilystä, voitko hyvällä omallatunnolla sanoa, että olet tehnyt kaikkesi, Donner herättelee miettimään.
Voiko taudin leviämisen estää?
Biocheck-arviointi kertoo asioiden sen hetkisen tilanteen. Pisteillä ei ole merkitystä, jollei toimenpiteitä toteuteta päivittäin osana yrityksen rutiinia ja strategiaa, Donner sanoo.
Sisäisessä tautisuojauksessa hän korostaa huolella mietittyjä epidemiologisia yksiköitä: ”Vaihdetaanko jalkineet kun mennään osastosta toiseen? Onko joka osastossa omat kolat? Lantakolan ja saappaiden osto ei ole niin kallista kuin koko sikalan saneeraus”, hän kärjistää.
Ulkomaan matkojen jälkeen vaatteiden pesut ja 48 tunnin sääntö on aika hyvin jo rutiini, mutta salmonella voi olla myös oireeton. Pitäisikö vaatia salmonellanäytteet matkan jälkeen? Entä onko metsästystä harrastavaa henkilöstöä ohjeistettu riittävästi?
Talven influenssakausi lähestyy. Donner muistuttaa, ettei pahassa räkätaudissa kannata sikalaan mennä. Tai jos sioilla on influenssaa, pitää suojata itsensä.
”Sikaruusu voi tarttua ihmiseen, joten lääkitessä pitää käyttää hanskoja. Onko tällaiset asiat käyty henkilöstön kanssa läpi?”
Ryhmävakuutukset eivät koske kaikkia
LähiTapiolan kehityspäällikkö Jaana Sohlman sanoo, että vakuuttaminen on viimeisen kymmenen vuoden kuluessa noussut isoon merkitykseen.
”Kaikki meni hyvin 2011 asti. Silloin alkoi vasikkakasvattamoilla ja isoissa sikaloissa tulla isoja salmonellavahinkoja. Se on taloudellisen vahingon lisäksi erittäin kova henkinen rasite tilalle; pitää pyörittää normitoimintaa ja samalla on todella paljon lisätöitä saneerauksessa.”
Eläintautien aiheuttamista vahingoista voi saada korvauksia joko valtiolta, teurastamon ryhmäeläinvakuutuksesta tai tilan omasta vakuutuksesta.
Valtio vastaa kustannuksista ja maksaa korvauksia vain tiettyihin luokkiin kuuluvista taudeista. Sikojen kohdalla tällaisia ovat esimerkiksi afrikkalainen sikarutto ja klassinen sikarutto.
”Ryhmäeläinvakuutukset ovat lihatalojen, munapakkaamoiden ja meijereiden tiettyjen sairauksien varalta ottamia vakuutuksia. Ryhmävakuutuksessa määritellään ne tuottajat, jotka ovat vakuutettuja ja mikä tuotanto ei ole vakuutettu”, Sohlman sanoo.
Vakuutuksenottajan on tiedotettava vakuutetuille vakuutuksen sisällöstä, esimerkiksi voimassaolosta ja enimmäiskorvauksesta. Osa ryhmävakuutuksista on nyt katkolla, ja vakuutuksenottajan on ilmoitettava vakuutetuille ryhmävakuutuksen päättymisestä kuukautta ennen sen päättymistä.
”Voi myös olla, että joku tietty ryhmä ei kuulu tämän vakuutuksen piiriin. Sellaisia ovat esimerkiksi pientuottajat, jos ei tuota lihatalolle tarpeeksi lihaa. Meijerin ryhmävakuutuksen piiriin eivät kuulu samojen tilojen lihakarjat.”
Aluksi yksilölliset eläintautivakuutukset tarkoitettiin lisäturvaksi niille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta ryhmävakuutuksiin; tuotteet menevät suoramyyntiin tai ei ole varsinaisesti myytävä tuotetta, esimerkiksi hiehohotellin pitäjät.
Suurten sikatilojen salmonellavahinkojen myötä ryhmävakuutusten ehdot ovat kiristyneet. Sohlman kertoo, että yhtenä vuonna ryhmävakuutuksista maksettiin korvauksia yhdeksän miljoonaa euroa.
”Kiristyneet ehdot ovat esimerkiksi suurempi omavastuu, karenssi ja lyhyemmät vastuuajat. Aiemmin eläinten hävittämistä korvattiin esimerkiksi 12 kuukauden aikana, nyt 3 kuukauden aikana. Karenssi tarkoittaa, että jos tauti uusiutuu saman serotyypin takia 12 kuukauden kuluessa, ryhmävakuutus ei korvaa. Siksi on tullut tarve täydentää ryhmävakuutuksia yksilöllisillä vakuutuksilla.”
Yksilöllisen vakuutuksen saaminen edellyttää, että tilalla on voimassa oleva maatilavakuutus. Vakuutuksista on rajattu pois ne sairaudet, joista valtio maksaa korvauksia, samoin salmonella, jalkasairaudet ja -vammat ja lehmillä utaretulehdus ja utarevammat.
Korvauksen saaminen edellyttää eläimen kuolemaa sairauteen tai lopettamista eläinlääkärin määräyksestä. Se edellyttää useamman eläimen menetystä samaan sairauteen 14 vuorokauden aikana. Yhden eläimen menetystä ei korvata.
Eläintautivakuutusten verottomuus loppuu 2027
Sohlman kertoo, että yksilöllisiset eläintautivakuutukset ovat väliaikaisesti verottomia vuoden 2027 loppuun asti.
Vero on yhtä iso kuin yleinen arvolisävero eli 25,5 prosenttia.
”LähiTapiola on aidosti pienentänyt eläintautivakuutusten maksua veron suuruuden verran. Vuoden 2028 alusta lähtien verottomuus päättyy, ja silloin vakuutusten hinnat nousevat”, hän kertoo tulevasta.
Salmonellavahinkorahasto lausuntokierroksella
Salmonellan vastustaminen on sikatilalla todella kallista. Maa- ja metsätalousministeriö lähetti joulukuun vaihteessa lausuntokierrokselle lakiluonnokseen sika-alan salmonellavahinkorahastosta. Rahasto olisi valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Siitä maksettaisiin sikayrittäjille korvauksia salmonellatartuntojen hävittämisestä aiheutuneista kustannuksista. Korvausten maksamiseen tarvittavat varat kertyisivät rahastoon yrittäjiltä vuosittain perittävistä salmonellavahinkomaksuista.
Rahaston avulla halutaan turvata Suomessa myytävän sianlihan salmonellavapaus myös jatkossa, ministeriön tiedotteessa kerrotaan. Esityksellä halutaan luoda sika-alaa varten pysyvä riskinhallintaratkaisu, joka auttaa kohtuullistamaan salmonellatartunnoista sika-alalle aiheutuvia ja alan jatkuvuutta vaarantavia liiketoimintariskejä.
Salmonellavalvontaohjelmalla on suuri merkitys kansanterveydelle, mutta samalla ohjelmasta aiheutuu Suomessa toimiville yrittäjille raskaita velvoitteita. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin mukaan hallitus päätti jo viime keväänä, että rahaston alkupääomaksi siirretään kertaluonteisesti 10 miljoonaa euroa.
