”Jäi tunne, että kuivaus oli nopeaa ja tehokasta”

Kangasalla sijaitsevalle Liskon tilalle rakennettiin kuluneena kesänä uusi kuivuri. Edellinen kuivuri oli vuodelta 1977.

”Isä rakensi silloin 120-hehtoisen Jaakon. Sitä on hyvin hoidettu, on uusittu elevaattoreita ja muuta, ja sillä on pärjätty, mutta sinnittelyä se on pienen kuivurin kanssa ollut. Viljaa on pitänyt myydä eteenpäin koko ajan”, yrittäjä Sauli Brander kertoo.

Hän on koko maatalousyrittäjän uransa työskennellyt myös muualla ja pitää siksi tärkeänä, että saa puinnit – ja kuivauksen – hoidettua sujuvasti ennen kuin syksy painaa päälle.

”Pitkään funtsin rakentamista. Serkulla oli omalla tilallaan vähän sama tilanne, ja yhdessä näitä mietittiin. Se tempaisi mukaan.”

Liskon luomutilan peltoala on 212 hehtaaria. Puitavaa oli tänä vuonna 120 hehtaaria. Pääkasvit ovat kaura ja ruis. Brander aloitti sadonkorjuun oman siemenen puinnilla ja kuivasi ja varastoi sen vanhaan kuivuriin.

Elokuun lopulla otettiin käyttöön Antin X476, verhoiltu vaunukuivuri, jossa on Skandian kolakuljettimellinen kaatoallas, kolme halkaisijaltaan 5,3 metrin pohjakartiollista siiloa sekä Skandian yläkuljetin. 

”Olen metsäteollisuudessa työskennellessä tottunut siihen, että kaikki lasketaan kahden vuoden maksuajalla. Mitään ei saa läpi, jos tuo ei toteudu. Maataloudessa maksuaika on pitkä. Jos uusi kuivuri toimii yhtä kauan kuin vanha, se maksaa itsensä”, Brander toteaa.

Toisaalta kuivuri on pakollinen investointi, jota ilman ei pärjää. Liskon tilalla lopullista hintalappua ei ole vielä laskettu, mutta Brander toteaa alvittoman hinnan osuvan 250 000–300 000:n euron haarukkaan.

Rakentamiskustannukset ovat nyt kohtuullisen alhaalla: ”Mielestäni tähdet ja kuu ovat nyt kohdillaan. Oli oikea aika tehdä”, hän sanoo.

Hänelle oli tilakaupasta jäänyt aikoinaan mieleen iso paperiruljanssi. Envitecpolis auttoi nyt laskelmien ja tukihaun kanssa, ja paperien pyöritys oli tällä kertaa positiivinen kokemus.

Vaunukuivuri on kompakti paketti

Brander kilpailutti toimijat. Hän kierteli paljon tutustumassa muiden ratkaisuihin, soitteli ja kyseli vaihtoehdoista. Asioita pohdittiin yhdessä serkun kanssa, vaikka päädyttiin erilaisiin vaihtoehtoihin.

Hän valitsi Antin osittain siksi, että tuntee sieltä ihmisiä.

”Kun kuuntelee kollegoita, moni kertoo laadukkuudesta ja selkeydestä. Kaikki on toiminut tosi hyvin.”

Vaunukuivuri oli Branderille jo etukäteen selvä ratkaisu, koska se on tiivis, kompakti paketti. Hintaero pienen ja isomman mallin välillä ei ollut kovin iso, joten hän päätyi isoimpaan 47,6 kuution malliin.

”Muiden kokemuksia kuunnellessa kävi selväksi, että kuivuri kannattaa eristää. Se oli tosi hyvä hyvä juttu, se kuivasi mielestäni aika tehokkaasti”, Brander toteaa.

Viereen tuli kolme siiloa ja itse rakennettu kippausrakennus.

”Kävin parissa paikassa katsomassa, miten se kannattaa tehdä. Hyvä että tuli tehtyä riittävän iso, sinne voi kipata 56 kuutiota”, hän toteaa.

Siilotilaa on nyt 650 kuutiota. Yhteen siiloon mahtuu saman verran kuin vanhaan kuivuriin.

Aiemmin kuivuri rajoitti puintia. Muualla työskennellessä pitää sumplia kippausaikoja, että saa rekat oikeaan aikaan ja vielä niin, että itse on paikalla rekan tullessa. Nyt siiloissa on käyntiovet ja kytkimet siilon kyljessä, kuljettaja voi helposti tehdä kuorman itse.

”Se on sitä elämänlaatua, mitä tulee sitä kautta, että on kapasiteettia. Nyt siiloihin mahtuu hyvinkin yli yhden vuoden viljat. Voin myydä silloin, kun katson sen parhaaksi. Ennen piti myydä kun siilot tulivat täyteen.”

Hän toteaakin, että tämän investoinnin kannattavuus tulee monesta pienestä asiasta alkaen kuivurin öljyn kulutuksesta aina viljan myyntihetken valintaan.

Perustaminen on yllättävän iso työ

Vanha kuivuri sijaitsee keskellä pihaa, uudelle haettiin paikka vähän syrjemmästä. Pölyjä ja meteliä ei haluttu asuinrakennuksen viereen.

Rakentaminen alkoi juhannuspäivänä, kun Brander puolisonsa ja tyttärensä kanssa kuori ja ajoi maata pois. Sitten tehtiin salaojakaivot ja ajettiin mursketta.

Tässä olisi kiva paikka kuvakarusellille 4-5 rakennusajan kuvasta: vaikka sitä maan kuorintaa, murskeen ajoa, yläkuljettimen asennusta yms.

”En ehkä osannut ajatella, että perustamisessa on aika iso työ, vaikka tämä on helpompi kuin perinteinen pakettikuivaamo.”

Kuivurin asensi ukrainalais-puolalainen asentajaryhmä. Sama ryhmä oli asentanut Nousiaisiin sen kuivurin, jonka nähtyään Brander tiesi haluavansa hyvin samankaltaisen.

”Asentajaryhmä oli oikeasti tosi hyvä. He tiesivät koko ajan, mitä tekevät. Kaikki tavara tuli kahdella rekalla ja vaikka paikka oli vähän ahdas, tavarat saatiin siihen järjestykseen, missä niitä tarvittiin.”

Öljynkulutus oli maltillista

X476:n ohjaus hoidetaan aika yksinkertaisesti: Täytä kuivuri, Kuivaa vilja, Tyhjennä kuivuri -nappuloilla.

”Varsinaista automaatiota tässä ei ole. Jatkossa tulee se, että näen kännykästä, mitä tapahtuu. Se on minulle riittävää, pärjään tällä automaatiolla”, Brander sanoo.

Uusi kuivuri toimii öljyllä. Vanhaa lämmitetään osittain hakkeella.

Antti-Teollisuuden myyntijohtaja Juho Urkko sanoo, että X-sarjan peruskonsepti toimii öljyllä: ”Jos biolämpöä haluaa tuoda, niitä pitää miettiä tilakohtaisesti. Se ei ole niin helppoa kuin öljyuuni.”

Brander lämmittää muut rakennukset hakkeella ja haaveissa siintää mahdollisuus hyödyntää sitä myös uudessa kuivurissa.

”Tämän syksyn kuivauksissa yllätti, kuinka nopeasti kuivaus kävi. Minusta eristetty kuivuri on aika energiatehokas paketti, ja toki puitiin aika kuivaa viljaa. Öljyä ei mennyt kovin paljoa.”

Pitkään UPM:llä työskennelleenä hän uskoo biopohjaisten, vastuullisesti tehtyjen öljyjen olevan tulevaisuudessa merkittävä lämmitysmuoto. Öljystä puhutaan pahiksena, mutta siihen tulee variaatioita, hän sanoo.

Tehokkuus tuo meteliä

X-sarjalaiset kuivurit toimivat alipainetekniikalla. Niissä on ilmapääty ja poistopääty. Uunin ilma imetään kuivattavan viljaerän läpi. Esipuhdistin ja alipainetekniikka vähentävät myös pölyn määrää.

Ilmapäädyssä on molemmin puolin palautuspääty, mahdolliset ilmapäätyyn joutuneet jyvät palautuvat takaisin kiertoon.

Pölynpoisto on yksi asia, johon Brander on tyytyväinen.

”Esiputsarin säätöpellillä on helppo säätää ilman määrää ja katsoa, paljonko seitsemän kuution pölykonttiin päätyy jyviä. Luomussa roskaa kuitenkin aina on.”

Jotain parannettavaa hän kuivurista löytää: alipainekuivauksesta tulee aika kova ääni, kun 17,2 kilowatin moottori tekee alipaineen ja repii lämmön ja ilman toiselta puolelta.

”Meitä se ei häiritse, kuivuri on sen verran kaukana, mutta toiseen suuntaan ääni on varsinkin tyynenä kesäyönä kova. Se on se hinta, minkä tehokkaasta kuivausprosessista joutuu maksamaan, mutta jos siihen löytyisi jotain”, hän pohtii.

Ihan lähellä ei naapureita toisellakaan puolella ole.

Mietinnässä lajittelija

Branderin luomuviljojen keskisato oli tänä vuonna 2 700–3 000 kiloa hehtaarilta. Puintikosteus vaihteli 16–20 prosentin välillä.

”Sai puida niin paljon kun kerkesi, kuivuri ei ollut pullonkaula. Puin tänä vuonna kaiken kolmessa viikossa, koskaan ei ole viljoja puitu niin nopeasti. Tässä pienin kuivattava erä on saman verran kuin vanhan kuivurin koko kapasiteetti. Se tuli testattua ja kivasti sen kuivasi. Vaikka on iso kuivuri, sieltä saa luukkuja kiinni.”

Brander pohtii, että kuivurin kippausrakennukseen voisi integroida lajittelun. Luomussa sille saa hyvän palkan.

Juho Urkon mukaan X-sarjalaisia on tänä vuonna myyty parikymmentä kappaletta. Viime vuonna, kun se lanseerattiin, uudesta mallistosta tehtiin kymmenen kappaleen esisarja.

Urkko toteaa, että X-sarjan vaunukuivurin on suunniteltu hyvin.

”X-sarjan vaunukuivurissa vilja syötetään pohjakartiosta ruuvilla elevaattorille. Samaa Antin MF3 -pohjalle rakennettua kuivuria rakennetaan myös vapaasti valuvalla pohjakartiolla, jolloin kuivurin korkeus kuitenkin kasvaa. Kuljettimet ovat synkassa keskenään. Pieniä yksityiskohtia on viilattu, esimerkiksi kairojen moottori on alapäässä. Sen paikalleen nostaminen on helpompaa kuin että se olisi viiden metrin korkeudella. Samalla moottori on sateelta suojassa.”