Agrisolar-tuotantoon etsitään Suomeen sopivia vaihtoehtoja – Tukipolitiikka voi olla yksi kompastuskivi
Aurinkosähkön ja kasvintuotannon yhdistämisessä tukiasioihin pitää perehtyä huolella, Antti Raininko sanoo.
Aurinkomaatalous on Suomessakin kasvava ilmiö. Se tarkoittaa, että samalla maa-alueella tuotetaan aurinkosähköä ja harjoitetaan maataloutta.
AgriSolar-hankkeen tilaisuudessa kuultiin kasvintuotannon mahdollisuuksista aurinkosähkötuotannossa. ProAgria Länsi-Suomen kasvintuotannon asiantuntija Antti Raininko valotti luonnon monimuotoisuuspeltojen ja pölyttäjäkasvien viljelyyn liittyviä tukiasioita.
”Hybridituotannossa on monta monessa -asioita. Aurinkopaneelien väleissä viljely on järkevää, mutta jotkut asiat menevät ristiin, kun huomioidaan sekä maataloustuotannon että sähköntuotannon lainalaisuudet.”
Jotta aurinkotuotantoalueelta ylipäänsä voi saada maataloustukia, useiden vaatimusten pitää täyttyä. Raininko mainitsee esimerkkinä, että alan on oltava maatalousmaata ja viljelykelpoista. Sillä pitää voida tuottaa satoa, maatalousmaata on oltava vähintään viisi hehtaaria – ja tärkeimpänä Raininko sanoo, että alan pääasiallisen käyttötarkoituksen pitää olla maataloustoiminta.
”Tätä ei ole vielä jouduttu ratkomaan, eli missä menee raja, milloin alan käyttötarkoitus ei ole maataloustoiminta.”
Tukea maksetaan vain paneelien väliin jäävälle alalle. Kun tukialoja kuvataan satelliiteilla, ne eivät näe paneelien alle. Helposti voi tulla tukivähennyksiä tai vähintään selvityspyyntöjä.
Toisistaan riippumattomat tuotannot
Raininko toteaakin, että perinteisten kasvien viljely paneelien alla on haasteellista. Pölyttäjä- tai monimuotoisuuskasvit voisivat olla toimiva vaihtoehto. Ne ovat helppohoitoisia ja perustamisen jälkeen ne vaativat vain niiton kesässä.
Raininko pohtii monimuotoisuuskasvin funktiota. Onko se taloudellisesti tai tuotannollisesti järkevää käyttöä aurinkopaneelien välialoilla, vai onko se lisätukea aurinkosähkön tuotantoon?
”Hallinnolle pitää pystyä osoittamaan, että eri tuotantomuodot ovat toisistaan riippumattomia. Eli että peltoa viljeltäisiin, vaikkei siinä olisi aurinkopaneeleita, ja toisaalta että paneelit tulisivat, vaikkei välissä harjoitettaisi maataloustuotantoa.”
Jos tukien väärinkäyttöä tai väärinkohdentamista havaitaan, tukiehtoihin voi tulla lisää rajoituksia tai leikkureita. Samoin jos EU laajenee ja kun CAP-kausi vaihtuu, ehdot voivat muuttua isostikin, Raininko sanoo.
Riistapelto vai luonnonhoitopelto?
Nurmilla on puhekielessä monia nimiä alkaen monimuotoisuuspellosta hömppäheinään. Saman kasvin voi ilmoittaa tukihaussa eri nimillä, esimerkiksi apilaa sisältävä seos voi sekoitussuhteesta riippuen olla säilörehunurmi, luonnonhoitonurmi, viherkesanto tai viherlannoitusnurmi. Niillä on eroja tukieurojen määrässä ja viljelyvaatimuksissa.
”Tukiteknisesti monimuotoisuuspeltoja ovat yleensä perustamisvuonna pölyttäjähyönteis-, riista-, niitty-, hanhi- tai maisemapelloksi ilmoitetut kasvustot. Seuraavina vuosina ne ilmoitetaan yleensä luonnonhoitopeltoina”, Raininko sanoo.
Monimuotoisuuspelloilla on eroja: riistapelloilla on usein viljaa ja rehukasveja, maisemapelloilla erilaisia kukkia ja niittypelloilla luonnonheiniä.
Hänellä on apilalle karkea muistisääntö: jos sitä on seoksessa alle 20 prosenttia, kyseessä on luonnonhoitonurmi, jos yli 20 prosenttia, se on säilörehunurmi.
Kelpaako alue viljelyyn?
Jotta monimuotoisuuskasvien viljely paneelien välissä onnistuu, välien on oltava työkoneille sopivan isoja. Rainingon mielestä järkevä paneeliväli on minimissään 6-7 metriä.
Kasvuston on oltava helppohoitoinen, se ei saa varjostaa paneeleita, sen pitää kestää kulutusta jos paneeleita huolletaan, ja sen on estettävä rikkakasvien leviäminen ja alueen pusikoituminen.
”Sen on pidettävä pelto maatalouskäytössä, eli pitää voida todistaa, että pellolla tuotetaan jotain, on se sitten satokasvi tai luontoarvo”, Raininko sanoo.
Oikean kasvilajin valintaan vaikuttavat samat asiat kuin perusviljelyssäkin, esimerkiksi maalaji, poutivuus ja pH. Myös infran tuomat rajoitteet pitää huomioida: paneelit, runkorakenteet, aidat ja kaapelit.
Vaihtoehtoja löytyy
Rainingolla on esimerkkinä kaksi hybridituotantoaluetta. Toinen on multamaalla, joka on ollut viljelyssä kymmeniä vuosia. Alueen pH on 6,2, ja alue on maataloustukikelpoinen.
Toinen samankokoinen alue on vanhaa turvetuotantoaluetta, jossa turpeen nosto loppui kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen alueella on viljelty kauraa. pH on 5,0 eikä alue ole oikeutettu maataloustukeen. Laskelmat ja tuet on tehty AB-tukialueen tavanomaisessa tuotannossa.
Mahdollisia kasveja hän löytää molemmille alueille paljon. Monimuotoisuusniitty-Diana, Aurinkopuisto-Diana, monivuotinen siemenseos nurmelle tai turpeelle ja oma siemenseos sopivat molemmille alueille. Paremmalle alueelle käy myös kumina.
Kaikilla näillä kasveilla on erilaisia tukiehtoja ja viljelykäytänteitä. Esimerkiksi Aurinkopuisto-Diana ilmoitetaan tukihaussa monimuotoisuuspelto maisema -nimellä ensimmäisenä vuonna, siitä eteenpäin se on luonnonhoitonurmi.
”Yksittäisten kasvien tukiehtojen lisäksi pitää huomioida, että luonnonhoito-, viherlannoitus- ja monimuotoisuuspeltojen osuus kokonaispinta-alasta saa olla maksimissaan 25 prosenttia. Ylimenevältä osalta ei makseta ekojärjestelmätukea eikä ympäristökorvausta”, Raininko sanoo.
Pysyvän nurmen ehdot kannattaa myös pitää mielessä, samoin se, että kasvusto kannattaa uusia 4-5 vuoden välein perinteisin keinoin. Sillä osoitetaan, että peltoja oikeasti hoidetaan.
”Luonnonhoitopellot ovat tähän asti olleet kylvä ja unohda-tyyppisiä. Tänä vuonna on tullut muutos, niitä on alettu kriittisesti tarkastella, joten sielläkään ei voi kasvaa ihan mitä vain.”
Rahallinen kannattavuus riippuu tuesta
Eri kasveille mahdolliset tuet vaihtelevat paljon. Kun yhtälöön lisätään kasvuston perustamiskustannukset ja vuosittaiset niittokulut, tulos on ensimmäisenä vuonna Rainingon laskujen mukaan ”jonkinlainen”.
”Ei sillä varsinaisesti juhlita. Monimuotoisuutta ylläpitävien ja sitä lisäävien kasvustojen perustaminen on kallista. Sitä kompensoidaan korkeammalla tuella, mutta se tahtoo valua siemenkustannuksiin.”
Seuraavana vuonna, kun ei enää tule perustamiskustannuksia, viivan alle jää enemmän.
Raininko muistuttaa poliittisesta tilanteesta: nyt on painetta tukien kohdentamisesta ruuantuotantoon. Tulevaisuuden maisemakasvituesta ei voi sanoa mitään.
”Monimuotoisuuskasvustot ovat hyvin tukivetoisia. Tuotto-kulu-suhde on mietittävä tarkkaan. Joskus matalamman tuen kasvi voi olla kannattavampi kuin suuremman tuen kasvi.”
Pölyttäjille reservaatteja
Tapani Suonperä, euralainen viljelijä ja Biolin Oy:n toimitusjohtaja nosti tilaisuudessa esiin yleismaailmallisen huolen pölyttäjäkadosta. AgriSolar-tuotannolla voisi luoda pölyttäjäreservaatteja, lepokoteja ja elinympäristöjä luonnonvaraisille pölyttäjille, tarhamehiläisille ja linnuille.
”Pölyttäjäkaistoja on mielestäni tehtävissä aurinkopuistojen reunoille tai väliin. Ne toisivat myös positiivista imagoa ja joillekin elinkeinoa vaikka hunajan tuottamisessa.”
Häntä mietityttää myös aurinkosähköpuistojen maisemahaitta. Reuna-alueille voisi sitä pienentämään jo alkuvaiheissa istuttaa nopeasti kasvavia kasviaitoja vaikka puumaisista lajeista. Ilmastonmuutoksen myötä siinä voisivat menestyä esimerkiksi vielä meillä eksoottiset nektariini, persikka tai aprikoosi.
AgriSolar-tuotanto voisi hänestä tarkoittaa myös uudenlaisia elinkeinoja, esimerkiksi värikasvien viljelyä.
Luomunurmesta ei tulisi pölyä paneelien päälle
Uudenlaista näkökulmaa hybridituotantoon toi myös viljelijä ja Clean Energy Oy:n toimitusjohtaja Hannu Uusihonko Kankaanpäästä.
”Meillä on viljelyssä 24 hehtaarin entinen turvetuotantoalue. Sitä on viljelty vuodesta 2004 asti ja se on täysin tukien piirissä. Se on ollut myös koko ajan luomussa. Nyt mietimme, tuottaisimmeko alueella luomukarjatilalle luomurehua.”
Uusihonko toteaa, että alueella voisi olla yksipuolinen nurmikierto. Kun ei kylvetä viljaa, ei maata avata keväällä eikä pöllytetä aurinkopaneelien päälle mitään. Samalla vältetään puintipölyt, ja kun kuitenkin viljellään, alue ei pääse puskemaan pajua. Nurmen uusimiseen pitäisi miettiä toimiva vaihtoehto.
Uusihonko pohtii, että alueelle sopivin ratkaisu voisivat olla kaksipuoleiset pystypaneelit etelä-pohjoissuunnassa. Ne keräisivät aamu- ja iltapäivän auringon. Nurmi on pitkän päivän kasvi, jolle kesällä on riittävästi valoa tarjolla, vaikka paneelit vähän varjostaisivatkin.
