Lukijan kysymys: Onko hallaöitä nykyään keväällä enemmän kuin ennen?

Lukijamme Etelä-Suomesta pohtii, että hänestä keväisin on nykyään useammin hallaöitä kuin ennen. Syyskasvit ottavat nykyään aiempaa useammin nokkiinsa kevään keleistä. Onko oikeasti näin, vai johtuuko tunne siitä, että monella on nykyään sääasemia, joilla asiaa mitataan?

Ilmatieteen laitokselta kerrotaan, että tyypillisesti eli vuosina 1991-2020 Kaarinassa Turun kupeessa on toukokuussa 10 hallayötä. Tänä vuonna niitä oli 12. Kemiönsaaressa on tyypillisesti toukokuussa 12 hallayötä, tänä vuonna oli yhtä paljon. Jokioisilla on toukokuussa tyypillisesti 14 hallayötä, nyt niitä on ollut myös 14. Seinäjoella tyypillinen määrä on 15, tänä vuonna niitä oli 20.

Meteorologi Jaakko Savela koosti tilastot hallaöiden määristä Kaarina Yltöisen, Jokioinen Ilmalan, Seinäjoki Pelmaan sekä Kemiönsaari Kemiön havaintoasemilta.

”Kokonaisuutena vuosien 2019–2023 huhti-toukokuut ovat olleet hallaöiden lukumäärässä joko tavanomaisia tai tavanomaista suurempia keskiarvoihin nähden. 2024 taas jää keskiarvoista jälkeen. Toki tässä tarkastellaan vain muutamaa asemaa, mutta kartasta katsoin, että ne kuvaavat pääosin hyvin maan etelä- ja länsiosaa keskimäärin.”

Eli lukijan tunne on oikeansuuntainen.

Määritelmän mukaan hallayönä yön alin maanpinnan lämpötila on nollan alapuolella.

Yllä olevissa taulukoissa värit kertovat hallaöiden yleisyydestä. Mitä voimakkaampi sininen väri, sitä enemmän pitkän ajan keskiarvoon verrattuna. Harvinaisen poikkeaman toistuvuusaika on 10–30 vuotta, ja poikkeuksellisen yli 30 vuotta.

Syyslannoitus näkyy hallankestossa

Viljelijä-toimittaja Janne Kiltilä Isostakyröstä Pohjanmaalta epäilee vahvasti, että lannoiterajojen tiukentuminen ja kasvinviljelyn kannattavuushaasteet ovat tuoneet halla-asiaa yhä enemmän esille.

”Ilmiönä lannoituskustannus on noussut ja sadosta saatava hinta laskenut, ja se yhdistettynä syyskasvien talvehtimisriskiin voi herkästi johtaa syyslannoituksesta tinkimiseen.”  

Kiltilä on vuosien mittaan tehnyt nolla- ja ylilannoitusruutuja syysviljoilla ja syysrypsillä. Kun kasvustoa on lannoitettu riittävästi syksyllä, yleensä se kestää kevään haasteelliset olosuhteet. Hänen kokemuksensa mukaan heikkojuurinen oras kuolee herkästi hallaan tai rousteeseen.

”Parhaat syysviljat näillä seuduin on yleensä niillä lohkoilla, joita viljellään voimaperäisesti. Kun karjanlanta on säännöllisesti kierrossa, yleensä maan fosfori- ja kaliumtasot pysyvät parempina. Omalla lohko-otannalla voin todeta, että keskimäärin keväällä parhaat syyskasvustot kasvavat niillä lohkoilla, joiden viljelyhistoriassa on runsasta karjanlannan käyttöä tai sokerijuurikkaan viljelyä. Toki muiden olosuhteiden on oltava myös kunnossa.”  

Miten syksyn lannoitus vaikuttaa syyskasvien keväästä selviämiseen Yara Suomen kehitysagronomi Anna-Kaisa Salovaara?

”Syyslannoituksen vaikutus näkyy suurempana biomassana ja rehevämpänä kasvuna. Etenkin typen vaikutus on nähtävissä jo syksyllä, ja jopa typen muotojen välillä voi näkyä eroja. Viime syksynä muodostuneet erot syysvehnän typenotossa näkyivät vielä pitkään keväällä”, Salovaara vastaa.

Fosforin rooli sadonmuodostuksessa on tärkeä. Syyslannoituksessa se vahvistaa juuristoa.

”Kasvin hyvä kaliumtila parantaa edellytyksiä talvehtimiseen. Syyslannoituksella on saatu kokeissa myös suurempia satoja. Kuivalla kasvukaudella YaraMila-syyslannoituksen merkitys satoon oli suurempi kuin kevään lisätyppilannoituksella.”

Salovaara tiivistääkin, että tasapainoisella lannoituksella saatu vahva kasvi ja laaja juuristo tuovat varmuutta kevään erilaisiin olosuhteisiin ja parantavat syysviljan mahdollisuuksia veden ja ravinteiden ottoon. Ruotsissa myös syksyisellä mangaanilannoituksella on saatu positiivisia tuloksia. Mangaanin puutos syksyllä heikentää talvehtimista.

Lajike-eroja viimeksi kuusi vuotta sitten

Borealin kasvinjalostaja Esa Teperin mukaan Borealin syysviljakokeissa harvoin on eroja tai ylipäänsä pakkasvioituksia, joista kasvusto kärsisi. Viimeksi niitä on havaittu kahdessa kokeessa vuonna 2019, hän kertoo.

Sinä vuonna toukokuun alussa oli kylmää. Teperin mukaan vioitukset liittyvät dormanssin eli lepotilan purkautumiseen.

Kasvinjalostaja Mika Isolahti kertoo timotein osalta eroista eteläisen ja pohjoisen tyypin lajikkeiden välillä. Eteläiset lähtevät keväällä nopeasti kasvuun. Pohjoisen tyypin lajikkeet eivät reagoi ensimmäisiin lämpimiin päiviin, mutta kun niiden kasvu starttaa, se on nopeaa.

”Kyse on geneettisestä sopeutumisesta olosuhteisiin”, hän toteaa.

Hallavioituksista ei paljoa dataa ole, mutta Teperi toteaa, että jos lehtialasta menee yli puolet, se näkyy selvästi sadossa.

Iso oras kestää paremmin

Voiko syksyllä tehdä jotain, millä lisätä talvenkestävyyttä?

”Iso vankka oras syksyllä kerää vararavintoa enemmän. Sokerit osittain suojaavat kasvia. Isompi oras kestää paremmin kuin pieni”, jalostajat sanovat. Pienen oraan lehtialasta pakkasvioitus voi olla enemmän kuin isosta lehdestä.

Kevään pakkaset aiheuttavat stressiä, mutta syysviljoilla on viime vuosina ollut muitakin stressinaiheita, esimerkiksi kevään kuivuus. Useat peräkkäiset stressit eivät paranna kasvua.

Teperi toteaa, että ruis ja ruisvehnä kestävät enemmän kuin syysvehnä. Saa olla aika ankara pakkanen, että se vaikuttaa rukiiseen. Syysohra on kaikista herkin.

Syysöljykasvien vararavinto on varastossa juuressa. Kun päivällä on lämmintä vaikka maa on roudassa, ne voivat lähteä kasvuun ja kuolla vedenpuutteeseen.

”Syysöljykasveilla, samoin kuin syysviljoillakin tietysti, kasvupisteen sijainti vaikuttaa. Jos se on suojassa, kasvu voi jatkua vaikka lehdet menevät”, Isolahti sanoo.

Borealin syysviljojen jalostuksessa talvenkestävyydessä seurataan kahta asiaa, lumihometuhoja sekä sitä, kuinka iso osa oraista lähtee keväällä kasvuun. Havainnointia on parannettu tekemällä ruutukokeiden lisäksi eri puolille maata rivimittakaavan niin kutsuttuja skriinauksia. Niitä kuvataan syksyllä ja keväällä, ja niistä havainnoidaan talvenkestävyyden eroja.

Isolahti kertoo, että skriinauksia on tehty myös ankarissa oloissa, esimerkiksi Sotkamossa. Siellä kyse on lumihomeeseen liittyvästä stressistä.